Ero sivun ”Mega Drive” versioiden välillä
HypeWiki
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Mainio konsoli, suurimmalta osin kiitos Segan tuotosten. Ainoa sen suurempi miinus on äänipiiri, joka potentiaalisesta mahtavuudestaan huolimatta aikaansaa liian usein Ablidmaista pilipalipaskaa. | Mainio konsoli, suurimmalta osin kiitos Segan tuotosten. Ainoa sen suurempi miinus on äänipiiri, joka potentiaalisesta mahtavuudestaan huolimatta aikaansaa liian usein Ablidmaista pilipalipaskaa. | ||
| + | *Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta useaa pelattavaa hahmoa, jotka nekin on suureksi osaksi kustu esoteerisillä unlock-vaatimuksilla. | ||
*Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata. | *Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata. | ||
| Rivi 8: | Rivi 9: | ||
*<u>Sonic the Hedgehog 3</u>: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia. | *<u>Sonic the Hedgehog 3</u>: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia. | ||
| + | |||
| + | *''Streets of Rage'': Siedettävä, mutta liian Final Fightmainen beat-em-up. Jätetty kesken, koska toisella pelikerralla kanssapelaajani meni pääpahiksen nerokkaaseen "puhun hitaasti, jotta taot nappia tekstiä nopeuttaaksesi ja valitset väärän vaihtoehdon kysymykseeni"-schemeen, emmekä jaksaneet läpäistä rutikuivaa finaaliruutua kolmatta kertaa. | ||
| + | |||
| + | *Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava gameplayratkaisu. | ||
Versio 14. heinäkuuta 2014 kello 07.46
Mainio konsoli, suurimmalta osin kiitos Segan tuotosten. Ainoa sen suurempi miinus on äänipiiri, joka potentiaalisesta mahtavuudestaan huolimatta aikaansaa liian usein Ablidmaista pilipalipaskaa.
- Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta useaa pelattavaa hahmoa, jotka nekin on suureksi osaksi kustu esoteerisillä unlock-vaatimuksilla.
- Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata.
- Sonic the Hedgehog 2: Sonicit eivät koskaan ole ollut kuppini teetä, ehkä kiitos sen, etten pelannu niitä ennen lievää tympääntymistäni 2D-platformereihin. Peli on kuitenkin ihan hyvä nokitus ykkösosaan huomattavasti paremmalla kenttädesignillaan ja olemassaolevalla joskin köyhällä moninpelillään. Ainoastaan vika bossi on aikamoista potaskaa kiitos sormuspanttauksen ja disjointed hitboxien.
- Sonic the Hedgehog 3: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia.
- Streets of Rage: Siedettävä, mutta liian Final Fightmainen beat-em-up. Jätetty kesken, koska toisella pelikerralla kanssapelaajani meni pääpahiksen nerokkaaseen "puhun hitaasti, jotta taot nappia tekstiä nopeuttaaksesi ja valitset väärän vaihtoehdon kysymykseeni"-schemeen, emmekä jaksaneet läpäistä rutikuivaa finaaliruutua kolmatta kertaa.
- Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava gameplayratkaisu.
