Ero sivun ”Mega Drive” versioiden välillä
HypeWiki
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
*Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä. | *Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä. | ||
| + | |||
*Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata. | *Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata. | ||
Versio 27. marraskuuta 2014 kello 14.57
Mainio konsoli, suurimmalta osin kiitos Segan tuotosten. Ainoa sen suurempi miinus on äänipiiri, joka potentiaalisesta mahtavuudestaan huolimatta aikaansaa liian usein Ablidmaista pilipalipotaskaa.
- Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta useaa pelattavaa hahmoa, jotka nekin on suureksi osaksi kustu esoteerisillä unlock-vaatimuksilla.
- Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä.
- Gunstar Heroes: Mainio run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuunottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata.
- Sonic the Hedgehog 2: Sonicit eivät koskaan ole ollut kuppini teetä, ehkä kiitos sen, etten pelannu niitä ennen lievää tympääntymistäni 2D-platformereihin. Peli on kuitenkin ihan hyvä nokitus ykkösosaan huomattavasti paremmalla kenttädesignillaan ja olemassaolevalla, joskin köyhällä moninpelillään. Ainoastaan vika bossi on aikamoista potaskaa kiitos sormuspanttauksen ja disjointed hitboxien.
- Sonic the Hedgehog 3: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia.
- Streets of Rage: Siedettävä, mutta liian Final Fightmainen beat-em-up. Jätetty kesken, koska toisella pelikerralla kanssapelaajani meni pääpahiksen nerokkaaseen "puhun hitaasti, jotta taot nappia tekstiä nopeuttaaksesi ja valitset väärän vaihtoehdon kysymykseeni"-schemeen, emmekä jaksaneet läpäistä rutikuivaa finaaliruutua kolmatta kertaa.
- Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava gameplayratkaisu.
