Ero sivun ”Wii” versioiden välillä

Versio 30. joulukuuta 2013 kello 08.43

Lempialustani, johtuen lähinnä siitä, että sillä saa pelattua lähes koko Nintendon aikaisempaa kirjastoa. Konsolin itsensäkin pelit ovat kuitenkin erinomaisia näennäisten HC-burgereiden itkusta huolimatta.

• Anno: Create A New World: Persoonallinen mutta liian hidas sekä liikaa nysväystä vaativat strategia.

• Another Code; R: Mielenkiintoinen ja innovatiivinen joskin Cingin tapaan kertakäyttöinen ja liikaa loose endsejä sisältävä seikkailu.

• Baroque: Outo ja kökkö ja vielä dungeon crawler. Onneksi armollisen lyhyt.

• Batman: The Brave and the Bold – The Videogame: Viihdyttävä mutta kertakäyttöinen cooppi-mätistys. Kannattaa läpäistä kertaalleen kaverin kera.

• Battalion Wars Wii: Läpäisty yhteistyössä kaverin kanssa. Viihdyttävä action-strategia, jonka hahmot hupaisia stereotypioissaan. Valitettavasti on-line-only multiplayer, joka on aina massiivinen miinus.

• Battle of the Bands: Mielenkiintoinen ja hauska musiikkipeli, jota muutamat arveluttavat designvalinnat huonontavat valitettavan paljon. Musiikki on joka tapauksessa hienoa, ainakin march- ja country-genret.

• Boom Blox Bash Party: Mielenkiintoinen, hupaisa ja yllättävän monipuolinen gameplay on mannaa. Myös kenttäeditori on hyvä ja varmaan ainoita sellaisia, joita olen jaksanut vähääkään käyttää. Valitettavasti serverien lopettaminen kusee editointikikkailua. And that's why online is the worst thing ever.

• Bully; Scholarship Edition: Ainoa Rockstarin sandbox, jota olen jaksanut pelata. Koulumaailma, dynaaminen musiikki, uniikit NPC:t ja oppitunnit tuovat peliin mukavasti persoonallisuutta, ja päähenkilö on tarpeeksi epäsosiopaattinen. Muutama rasittava Rockstar-trope haittaa menoa hiukan, muttei liikaa.

• Castle of Shikigami III: Humpuukia, jopa top-down-shooteriksi. Geneerinen ja ideaköyhä. Dubbikin on huonoudessaankin liian hyvä ollakseen huvittava.

• Castlevania Judgment: Ihan hyvää viihdettä tarjoava kasuaalimättö, vaikka hahmodesignit kieltämättä ovat tuskallisia myös ei-puristeille.

• Cooking Mama; Cook-off: Yllättävän viihdyttävä kokkaussimulaatio, lähinnä mamman ääninäyttelyn ja muun ulosannin ansiosta.

• Cooking Mama; World Kitchen: Huomattavasti edellä mainittua peliä söpömpi joskin valitettavasti suppeampi jatko-osa.

• Data East Arcade Classics: 16 Data Eastin peliä, kukapa ei tästä pitäisi. Jostain syystä mukaan on saatu suunnilleen kaikki kolme tekijöiden köyhää tekelettäkin.

• Deadly Creatures: Omaperäinen idea, köyhä toteutus. Kaiken päälle instakill-QTE:tejä.

• Disaster; Day of Crisis: Upea sillisalaatti eri gameplaymekaniikkoja ja absurdia menoa. Sisältää myös mielenkiintoisia edutainment-elementtejä. Kaikin tavoin aivan god. 100 % hinattu ja syystä.

• Donkey Kong Country Returns: Ihan hyvä, mutta muiden DK-pelien tavoin hieman sieluton. Sakusaku Daigaitou Returns on muutenkin parempi.

• Dragonball Budokai Tenkaichi 2 ja 3: Muuten hieno peli, paitsi että gameplay on epäselvää ja cinemaattista PASKAA.

• Dragon's Lair Trilogy: Kummatkin Dragon's Lairit ja Space Ace, eli parasta cinematiikkaa ja QTE-spammausta mitä rahalla saa. Sisältää hauskaa settiä, etenkin ekan Lairin Dirkin mesotessa.

• Elebits: Söpö ja täynnä tavaraa oleva hilavitkutin-FPS. Viihdyttävää pelattavaa etenkin HOTD: Overkill-käsikanuunan kanssa.

• Emergency Heroes: Hajottavan yksitoikkoinen rälläys/minipelikokelma. Omaperäinen mutta huono gameplay.

• Endless Ocean; Blue World: Todella laaja ja pitkäikäinen uiskentelupeli, joka on paljon mukaansatempaavampi kuin mitä voisi aluksi luulla.

• Epic Mickey: Ulosanniltaan ja ideoiltaan hyvä mutta toteutukseltaan keskinkertainen ja vielä 3D-platformeri. Ei kovin kiinnostava.

• Excitebots; Trick Racing: Hauskoja eläinmechoja sisältävä epäortodoksinen ajopeli. Erittäin hyvä, mutta sisältää liikaa grindausta ja on kovin vaikea.

• Fire Emblem: Radiant Dawn: Gameplayltaan luultavasti siistein vaikka hivenen sekasortoinen Fire Emblem. Hahmot ovat jees, mutta jotkut retconnahtavat persoonallisuusmuutokset ja itkettävät supportit kusevat karakterisaatiosta ja siten pelistä paljon.

• Fragile Dreams: Farewell Ruins of the Moon: Aika tekotaiteellista paskaa. Kertakäyttöinen. Sisältää parhaan suutelukohtauksen ikinä, tosin.

• GoldenEye 007: Call of Goldeneye. Daniel Craig. Paskaa.

• Guilty Gear XX Λ Core: Mekaniikoiltaan melkoista, hahmodesigneiltaan uskomatonta ripulia. Robo-Ky on kuutioeekkeristä lantaa pilkottava timantti.

• Legend of Saiyuki: Retro-tyylinen eli yliarkaainen eikä siten kovin hauska saati reilu Pocky & Rocky-klooni. Artwork on tosin jumalaista.

• Harvest Moon: Animal Parade: Paras pelaamani Harvest Moon. Paljon tehtävää ja hahmoja sekä muita osia kiihottavampi perheen perustus. Kavereiden hankkimisen hajottavuus ja hitaus on tosin liian lähellä todellisuutta.

• Job Island: Hard Working People: Hämmästyttävän hyvä minipelikokoelma, kiitos persoonallisen juonimoodin sekä gameplayn ja grindattavan ekstrasälän.

• King of Fighters Collection: The Orochi Saga: Paras KOF-saaga lisukkeineen on jees, mutta 98 UM:n puuttuminen jättää juhlinnan tyngäksi.

• Kore Gang, The: Ihan hauska, 3D-platformeriksi, kiitos hahmonvaihtomekaniikan ja kasuaalin vaikeusasteen. Lukuisat laulunumerot ovat taidetta.

• The Legend of Zelda: Skyward Sword: Gameplayltaan varmasti paras Zelda, mutta paska juonenkuljetus, liian harvat hyvät dungeonit ja itseään toistava fillerpaska jättävät käteen aika vähän. Groose nyt tietysti on jo syytä tarpeeksi omistaa peli.

• Little King's Story: Köyhän miehen Pikmin. Käyttäjäepäystävällinen. Paljon tekotaiteellista paskaa. Hajottavat pomotaistelut, joilla skippaamattomat alkunäytöt. Potentiaalisesti hyvä juoni, jossa ei tapahdu mitään ja joka loppuu kuin seinään. Onneksi vain pienen nichen ylirunkkaamaa paskaa, siis.

• Lost in Blue: Shipwrecked: Voisi olla siisti, ellei olisi niin pirun hidas, jos partnerista olisi jotain hyötyä ja päähenkilöt eivät tarvitsisi yhtä paljon ravintoa kuin norsut.

• Mad Dog McCree Gunslinger Pack: Ö-leffamaisella tavalla viihdyttävä FMV-light gun-shootteri. Valitettavasti Wii-portti on mekaniikoiltaan kovin vehkeestä, etenkin stand-offeissa.

• Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games: Ihan viihdyttävä minipelikokoelma. Puku- ja soundtrackkustomisaatio ovat etenkin siistejä ominaisuuksia.