Ero sivun ”Game Boy Advance” versioiden välillä

Versio 25. helmikuuta 2014 kello 21.04

Yksi ensimmäisiä kirjastoltaan oikeasti hyviä kannettavia. Ainoastaan köyhät SNES-portit tahraavat alustan imagoa...

• Advance Wars: Mainio vuoropohjainen strategiapeli. Sarjakuvamainen ulkoasu ja hahmokasti sekä pirteä soundtrack luovat mukavan perverssiä settiä pelin aihepiiriin yhdistettynä.

• Advance Wars 2: Turhankin paljon ykkösestä ammentava mutta paljon uutta sisältöä tarjoava jatko-osa. Uudet hahmot ovat yhtä korkeaa tasoa kuin vanhatkin naamat ja gameplay on edelleen hyvin toimivaa, vaikka enemmän kaakkoon väännetty supervoimamekaniikka on aika kaksipiippuinen uudistus...

• Castlevania - Circle of the Moon: Ensimmäinen pelaamani Metroid-tyylinen sarjan peli, joka on ihan jees, lukuun ottamatta grindauksen pakollisuutta. Itse en jaksanut rinkirunkata tykinruuan kanssa, vaan save state-spammasin kaikki bossit. Vikassa vastustajassa menikin sitten vajaa tunti, kun jokainen iskuni teki epämahtipontista määrää lämää. Eli hieman paskan maku suuhun jäi...presentaatio ei myöskään ole mitään ihmeellistä.

• Fire Emblem - Rekka no Ken: Lempparini GBA:n Fire Emblemeistä, kiitos hienon hahmokastin. Gameplay on hieman köyhää, kuten muissakin sarjan osissa GBA:lla, mutta tunnelma korjaa asiaa. Fire Emblen 4:n tapaan voi hard onini peliin johtua myös siitä, että sen japaninkielisyys antoi mielikuvitukselleni enemmän tilaa ja siten sai minut syventymään peliin eri tavalla kuin käännettyihin jatko-osiin. Nykyään peliin löytyy mainio enkkupatchikin.

• Fire Emblem: Ensimmäinen käännetty Emblemi oli minullekin ensimmäinen sarjassa pelaamani peli. Nautin tekeleestä aikoinani, mutta vanhempiin sarjan osiin tutustuttani mielenkiintoni siihen karisi kokonaan. Rosteri ja juoni ovat aika kuivia ja pelissä on vähän uutta kuutos-Emblemiin verrattuna. Luku sinänsä on myös retrorunkkaajien kyltymätön fetissi tähän osaan vielä tänäkin päivänä...

• Fire Emblem - Sacred Stones: Lokalisoiduista Fire Emblemeistä varmaankin suppein ja kuivin. Haarautuva class-systeemi on pelin ainoa mielenkiintoinen mekaniikka, muuten kaikki on kovin epämerkittävää ja hahmot aika hohhoijaa.

• F-Zero Climax: GBA:n F-Zeroista uusin ja paras. Sisältöä ja hahmoja riittää, mutta pelattavuus on valitettavasti yhtä huonoa kuin alustan muissakin sarjan peleissä.

• F-Zero; Maximum Velocity: Köyhä, etenkin F-Zero GX:n jälkeen pelattuna. Presentaatio on geneeristä ja gameplay kiikkerää.

• F-Zero - GP Legend: Anime-hahmot tuovat peliin Maximum Velocitystä puuttuvaa charmia, mutta kuppainen gameplay on pysynyt samana.

• Golden Sun: Geneerinen ja tasapaksu JRPG. Jotkut dungeonit ovat puzzleineen ihan siistejä, tosin.

• Jazz Jackrabbit: Kummallinen, piraattituotemainen väännös, jolla ei ole oikein mitään tekemistä alkuperäisten pelien kanssa. Gameplay on ihan OK:ta, mutta GBA:n pieni ruutu ei sovellu massiivisille platformausruuduille ja pomomätöt ovat aika rikkinäisiä.

• Lady Sia: Kököhkö ja aika monotoninen platformer, mutta hahmodesignit ovat sentään ihan siistejä.

• Love Hina Advance: Kengännauhabudjettimaisesti toteutettu mutta juuri siksi melko huvittava visual novel-vääntö animesta.

• Mario & Luigi; Superstar Saga: Good times, good times. Hauska ja originaali sekä presentaatioltaan että gameplayltaan. Mättöjen suuri määrä hieman rasittaa ja jonkinnäköistä grindausta tuntuu tarvittavan, mutta muuten peli on melkoisen hyvä paria kuivaa fillerosiota lukuun ottamatta.

• Mario vs DK: Hauska puzzleplatformer, vaikka ohjaus ja ulkoasu ovatkin hieman karkeita. Juoniosiot ovat aikamoisen hienoja.

• Metroid Fusion: Hyvin tehty ja tarpeellinen ENHANCED REMAKE. Mother Brain on tarpeeksi avautumis-inducing ja post-game-bonusosio siisti. Ja kyllä, Zero Suit Samus, fappeti fap faa.

• Mother 3: Ei yllä Earthboundin tasolle, kiitos liian juonifokusoituneen ja lineaarisen pacingin. Lisäksi yksi hahmoslotti tuhlataan johonkin saatanan koiraan. Muutenkin sarjan kahden ekan osan tunnelma ja yleinen säväyttävyys puuttuu tästä Mutsista lähes kokonaan ja loppukin on aika ripulia, varmaankin kiitos pelin massiivisten synnytystuskien. Musakombomekaniikka on kuitenkin siisti ja soundtrack on mukavan massiivinen, vaikkei sekään yhtä hyvä kuin ykkösen ja kakkosen vastaavat.