Ero sivun ”Game Boy Advance” versioiden välillä

Versio 26. helmikuuta 2014 kello 10.07

Yksi ensimmäisiä kirjastoltaan oikeasti hyviä kannettavia. Ainoastaan köyhät SNES-portit tahraavat alustan imagoa...

• Advance Wars: Mainio vuoropohjainen strategiapeli. Sarjakuvamainen ulkoasu ja hahmokasti sekä pirteä soundtrack luovat mukavan perverssiä settiä pelin aihepiiriin yhdistettynä.

• Advance Wars 2: Turhankin paljon ykkösestä ammentava mutta paljon uutta sisältöä tarjoava jatko-osa. Uudet hahmot ovat yhtä korkeaa tasoa kuin vanhatkin naamat ja gameplay on edelleen hyvin toimivaa, vaikka enemmän kaakkoon väännetty supervoimamekaniikka on aika kaksipiippuinen uudistus...

• Castlevania - Circle of the Moon: Ensimmäinen pelaamani Metroid-tyylinen sarjan peli, joka on ihan jees, lukuun ottamatta grindauksen pakollisuutta. Itse en jaksanut rinkirunkata tykinruuan kanssa, vaan save state-spammasin kaikki bossit. Vikassa vastustajassa menikin sitten vajaa tunti, kun jokainen iskuni teki epämahtipontista määrää lämää. Eli hieman paskan maku suuhun jäi...presentaatio ei myöskään ole mitään ihmeellistä.

• Fire Emblem - Rekka no Ken: Lempparini GBA:n Fire Emblemeistä, kiitos hienon hahmokastin. Gameplay on hieman köyhää, kuten muissakin sarjan osissa GBA:lla, mutta tunnelma korjaa asiaa. Fire Emblen 4:n tapaan voi hard onini peliin johtua myös siitä, että sen japaninkielisyys antoi mielikuvitukselleni enemmän tilaa ja siten sai minut syventymään peliin eri tavalla kuin käännettyihin jatko-osiin. Nykyään peliin löytyy mainio enkkupatchikin.

• Fire Emblem: Ensimmäinen käännetty Emblemi oli minullekin ensimmäinen sarjassa pelaamani peli. Nautin tekeleestä aikoinani, mutta vanhempiin sarjan osiin tutustuttani mielenkiintoni siihen karisi kokonaan. Rosteri ja juoni ovat aika kuivia ja pelissä on vähän uutta kuutos-Emblemiin verrattuna. Luku sinänsä on myös retrorunkkaajien kyltymätön fetissi tähän osaan vielä tänäkin päivänä...

• Fire Emblem - Sacred Stones: Lokalisoiduista Fire Emblemeistä varmaankin suppein ja kuivin. Haarautuva class-systeemi on pelin ainoa mielenkiintoinen mekaniikka, muuten kaikki on kovin epämerkittävää ja hahmot aika hohhoijaa.

• F-Zero Climax: GBA:n F-Zeroista uusin ja paras. Sisältöä ja hahmoja riittää, mutta pelattavuus on valitettavasti yhtä huonoa kuin alustan muissakin sarjan peleissä.

• F-Zero; Maximum Velocity: Köyhä, etenkin F-Zero GX:n jälkeen pelattuna. Presentaatio on geneeristä ja ohjaus kiikkerää.

• F-Zero - GP Legend: Anime-hahmot tuovat peliin Maximum Velocitystä puuttuvaa charmia, mutta kuppainen gameplay on pysynyt samana.

• Golden Sun: Geneerinen ja tasapaksu JRPG. Jotkut dungeonit ovat puzzleineen ihan siistejä, tosin. YRP, joka tapauksessa.

• Jazz Jackrabbit: Kummallinen, piraattituotemainen väännös, jolla ei ole oikein mitään tekemistä alkuperäisten pelien kanssa. Gameplay on ihan OK:ta, mutta GBA:n pieni ruutu ei sovellu massiivisille platformausruuduille ja pomomätöt ovat aika rikkinäisiä.

• Lady Sia: Kököhkö ja aika monotoninen platformer, mutta hahmodesignit ovat sentään ihan siistejä.

• Legend of Zelda; Minish Cap, The: Passeli muttei mitenkään ihmeellinen. Jotkut bossit ovat ihan siistejä, Vaati ei.

• Love Hina Advance: Kengännauhabudjettimaisesti toteutettu mutta juuri siksi melko huvittava visual novel-vääntö animesta.

• Mario & Luigi; Superstar Saga: Good times, good times. Hauska ja originaali sekä presentaatioltaan että gameplayltaan. Mättöjen suuri määrä hieman rasittaa ja jonkinnäköistä grindausta tuntuu tarvittavan, mutta muuten peli on melkoisen hyvä paria kuivaa fillerosiota lukuun ottamatta.

• Mario vs DK: Hauska puzzleplatformer, vaikka ohjaus ja ulkoasu ovatkin hieman karkeita. Juoniosiot ovat aikamoisen hienoja.

• Metroid Fusion: Hyvin tehty ja tarpeellinen ENHANCED REMAKE. Mother Brain on tarpeeksi avautumis-inducing ja post-game-bonusosio siisti. Ja kyllä, Zero Suit Samus, fappeti fap faa.

• Mother 3: Ei yllä Earthboundin tasolle, kiitos liian juonifokusoituneen ja lineaarisen pacingin. Lisäksi yksi hahmoslotti tuhlataan johonkin saatanan koiraan. Muutenkin sarjan kahden ekan osan tunnelma ja yleinen säväyttävyys puuttuu tästä Mutsista lähes kokonaan ja loppukin on aika ripulia, varmaankin kiitos pelin massiivisten synnytystuskien. Musakombomekaniikka on kuitenkin siisti ja soundtrack on mukavan massiivinen, vaikkei sekään yhtä hyvä kuin ykkösen ja kakkosen vastaavat.

• River City Ransom EX: Toimiva muttei kovin tarpeellinen ENHANCED REMAKE NES-pelistä. Viholliset osaavat sentään nyt seurata yläpuolellaan norkoilevaa pelaajaa.

• Shining Force: Hauska mutta gameplayosioissa turhan hidas TRPG. Hahmokasti on monipuolinen ja mielenkiintoinen, etenkin remaken lisäämien sonnanjauhantasessioiden ansiosta. Juoni on aika yhdentekevä ja loppu epätyydyttävä.

• Summon Night: Gameplayltaan siisti action-RPG, jonka hahmot ja dialogi risteilevät hupaisan ja myötähävettävän välillä. Pelin herutusmekaniikka on siisti mutta liian suppea eikä sillä ole mitään vaikutusta gameplayhin, mikä on aika Israelia.

• Summon Night 2: Gameplayltaan paranneltu ja hahmoiltaan siistimpi kuin ykkönen, mutta yrittää huumorissaan vielä enemmän liikaa kuin edeltäjänsä. Herutusmekaniikka on myös samanlainen kukonkiusaustorso kuin ekassa osassa.

• Tactics Ogre Gaiden: Köyhän miehen Tactics Ogre sekä pelattavuudeltaan että juoneltaan. Emblem-mekaniikka on siisti, mutta muuten peli on aika epävakuuttava, etenkin eeppiseen emopeliinsä verrattuna.

• Wario Ware: Ukko ylijumala mikropelikokoelma. Premissiltään nerokas, gameplayltaan mahtava ja rosteriltaan virkistävän vinkahtanut. Ainoa miinus pelissä on se, että se olisi mielestäni toiminut paremmin uutena IP:nä kuin jonain Wario-spin offina.

• Wario Ware Twisted: Lähes yhtä uraa uurtava kuin ykkösosa ja muutenkin ykkösosaa hienosti nokittava. Valitettavasti emulaattorilla ei pelistä saa aivan oikeanlaista kuvaa, mutta silläkin on peli todella hauskaa pelattavaa.