Ero sivun ”Playstation 3” versioiden välillä

Versio 15. toukokuuta 2014 kello 14.47

Kirjastoltaan köyhän miehen Xbox 360, mutta hardware on yllättävän hyvää verrattuna aikasempiin pleikkareihin. Toisaalta niin pitäisikin five hundred-and-ninety-nine-US-dollarsin jälkeen.

• Aquapazza: Pelattavuudeltaan yllättävän hyvä animemättöpeli. Rosterissa on käytetty turhan vähän tekijän eri franchiseja ja superien "monimutkainen input JA kaksi nappia"-logiikka on hanurista, tosin.

• Arcana Heart 3: Rosteriltaan yksisukupuolinen ja muutenkin suht kuppainen, mutta mekaniikoiltaan ihan mielenkiintoinen animu-2D-tappelu. Vaihteeksi kuitenkin komborunkahtava.

• Ducktales Remastered: Läpäisty kavereiden kanssa. Melko turha päivitys, koska alkuperäinen peli on vanhentunut mainiosti. Presentaatio on WayForwardmaiseen tapaan hyvää mutta geneeristä ja gameplay NESsin Ducktalessia. Rönsyilevä ruutudesign ei vakuuta ja juoniosiot ovat melkoisen turhia ei-nostalgiaonanoijille.

• Jojo's Bizarre Adventure All-Star Battle: Hidas, tönkkö, autokombon omaava ja muutenkin paska mättöpeli. Presentaatio auttaa jaksamaan hetken, muttei kauaa.

• King of Fighters XIII: Nykyaikaisista mättöpeleistä paras, koska KOF, mutta aika turha, koska movelistit ovat aivan liian karsittuja ja aikaisemmista osista löytymättömiä hahmoja on ruhtinaalliset puolitoista kappaletta. Komborunkkausmittarimekaniikka on myös vehkeestä ja turhan monet hahmot näyttävät käyneen jonkun Street Fighter IV-mongoloidimasiinan läpi. Etenkin Akuma-Ryo on urusan. Soundtrack on sentään SNKmaisen mässy.

• Street Fighter IV: Street Fighter II all over again, sekä pelin paskuudessa että ylirunkkauksen määrässä. Myös uusi grafiikkatyyli ja hahmot ovat vatsaa vääntäviä. Miljoonat iteraatiot eivät auta, kun peli on lähtökohtaisesti kasa lannoitetta.

• Soul Calibur V: Turha, koska rosterin uudistus ei tarjoa pelattavuudeltaan mitään uutta, vaan entistä vähemmän vanhaa. Myös Ivyn hinkkien kasvaminen on tässä tittelissä anteeksiantamattomasti komborikottu.