Ero sivun ”Playstation 2” versioiden välillä

Versio 6. lokakuuta 2014 kello 21.33

Hardwareltaan varmasti ripulein konsoli heti Xbox 360:n jälkeen, ja toisin kuin jälkimmäisessä, ei asiaan tullut ikinä parannusta. Myös ohjaimet ovat kestävyydeltään vessapaperin tasoa. Pelejä riittää, hyviä pelejä ei, ainakaan sellaisia, joista ei ole parempia versioita muille alustoille. Onneksi arcade-portit ja parannetut versiot parista SNK:n jumalapelistä antavat ylimyydylle läjälle sontaa jotain oikeutusta.

• Ape Escape 3: Perinteinen 3D-platformeri huonolla kameralla. Eri kostyymit ovat siistejä ja sisältöä riittää, mutta muuten peli on aika "näitähän on 13 tusinassa"-tier. Juoniosiot ovat tuskallista seurattavaa.

• Capcom VS SNK 2: Presentaatioltaan erinomainen, mutta muuten liian Capcommainen, eli huonosti balansoitu ja epäpelattava, sekä miltei puolet rosteristaan kuppaisiin SF II-hahmoihin tuhlaava. Huono gameplay juontuu lähinnä siitä, että liikkeiden prioriteetit ja hitboxit ovat päin persettä. Myös ripuleita mekaniikkoja riittää, malliesimerkkinä se, että DRAGON PUNCHIT VOI ILMATORJUA!!!!

• Dragon Quest VIII; Journey of the Cursed King: Presentaatioltaan hyvä, gameplayltaan Dragon Quest ja tekniseltä puoleltaan vakkariPS2-peli. Eli karseaa jöötiä.

• Dynasty Warriors 5: Ihan hyvä hack-and-slash, kiitos lukuisten hahmojen, joilla on kaikilla oma juonimoodi. Tietysti redundantti ja XL-päivitys ei anna tekeleeseen mitään uutta siistiä.

• Fate Unlimited Codes: Karseinta komborunkkausta ever. Luviagelita on ainoa hyvä asia koko pelissä.

• Half-Life: Toimiva portti, mutta aikoinaan ekslusiivinen Decay-pelimoodi on ripulia eli legitimiteetti yhtä kuin nolla.

• Jaws Unleashed: OK ja omaperäinen kunnianosoitus alkuperäiselle leffalle, mutta en itse ainakaan halua pelata läskillä ihmissyöjähailla.

• King of Fighters 98, Ultimate Match: Paras mättöpeli ever. Mekaniikat ovat parhautta, miinus onneksi melko lussu ilmatorjunta, ja rosteri Ukko. Parasta pelissä on ehdottomasti superien huono prioriteetti ja invincibility framejen vähyys, jolloin sattumanvaraisten DM:ien hillotusheitto hyvin harvoin onnistuu, toisin kuin esim. myöhemmissä KOF:issa tai etenkin Street Fightereissa.

• King of Fighters 2002; Unlimited Match: Toiseksi paras 2D-mättöpeli ever made. Hahmoja ynnä kameoita on simona ja hyvä/huono-hahmo-ratio hyvin korkea, mutta ei American Sports-tiimiä ja Vanessan kevyt DP ovat massiivisia miinuksia.

• King of Fighters; Maximum Impact Regulation A: Paras 3D-mättöpeli ever. Hahmoja on homona ja gameplay hauskaa ja hektistä, vaikkakin liian komborunkkauspainotteista, kuten kaikissa kolmiulotteisissa mätistyksissä. Myös yksinpelimuotojen täydellinen karsiminen verrattuna pelin edellisiin osiin on hämmentävää.

• Melty Blood; Act Cadenza & Actress Again: Kaikki muu on hyvää paitsi komborunkkaus kertaa komborunkkaus-gameplay, eli pahimman sortin kasa shittiä.

• Namco X Capcom: Puuduttava ja pinnallinen TRPG ilman taktiikkaa. Retrohahmot ja fanservice ovat mahtavia, tosin, samoin kuin fanikäännöksen huonous. "YOU STUPID WHORE!!!".

• Neo Geo Battle Coliseum: Onks täs jotain LÄGIKENTTIÄ!? Israelia kiitos Xbox 360-version.

• Nobunaga's Ambition; Rise to Power: Vuoropohjainen strategia ilman moninpeliä, eli paskaa.

• Outlaw Tennis: Gameplayltaan pirun vaikea, mutta mielenkiintoisen rosteri ja paljon unlockattavaa. Ei Mario Tennis, mutta ihan hyvä jenkkimäisesti lievän myötähävettävä vaihtoehto.

• Outlaw Volleyball: Rosteriltaan muita sarjan osia köyhempi ja julkaisuaikanaan puhkikalutun lajinsa takia epämerkittävä tekele.

• Samurai Warriors: Hyvä, mutta kitukasvuinen rosteri ja hajottavat linnakentät ovat nihkeitä. Haarautuvat juonet ovat sarjalle uniikki ja siisti ominaisuus.

• Samurai Warriors 2: Köyhä verrattuna 3:een eikä yhtä uniikki kuin ykkönen. Myös japanidubbivaihtoehto uupuu, eli aika paska.

• Shin Megami Tensei; Lucifer's Call: Presentaatioltaan ja gameplayltaan melko kuppainen, eli normi-JRPG. Tunnelma ja juoni ovat OK, mutta nekin ovat pitkälti vain köyhän miehen SMT 1-johdannaista. Mörköjen Pokemonmaiset mekaniikat ovat jees, mutta muuten sarjan ykköspeli on kaikin puolin parempi kuin tämä tekele.

• Shin Megami Tensei; Persona 3 FES: Paska gameplay, huono juoni, huonot hahmot. Junpei on ihan jees.

• Shin Megami Tensei; Persona 4: Pari god-tier-hahmoa social linkkeineen ei pysty hyvittämään ripulia gameplayta, hajottavaa pacingia ja köyhää juonta. Chie, Kanji ja Matsunaga ovat hyvä lohdutus kaiken kärvistelyn jälkeen, kuitenkin.

• Street Fighter EX3: Naurettavan hidas 3D-mättö, joka voisi olla lievästi viihdyttävä, jos valtaosaa rosterista ei oltaisi tuhlattu vanhoihin kehnoihin Street Fighter II-naamoihin.

• Street Fighter III; Third Strike: Gameplayltaan ja rosteriltaan melko paska mättöpeli, mutta silti paras Street Fighter. Mekaniikat ovat vehkeestä EX-hyökkäyksiä lukuun ottamatta ja kitukasvoinen hahmokatras on säälittävä head swappien ja iteraatioiden määrän huomioon ottaen. Toinen ilmiselvä esimerkki aikaisemmasta mättöpeliulostefetissistäni, siis. Graffat ovat sentään edelleen hienoja.

• Summer Heat Beach Volleyball: Passeli rantavolleyball-peli, jossa löytyy silmänruokaa kummankin sukupuolen edestä. Hahmot ovat aika standardimaisia, mutta ihan tyydyttäviä ja jonkin verran kustomoitaviakin.

• Tales of the Abyss: Tarinakerronnaltaan, designiltaan ja vaikeusastebalanssiltaan harvinaisen hajottava JRPG, jonka ainoa pidettävä puoli on päähenkilö, jota, kuten pelaajaakin, pannaan jatkuvasti perseeseen.

• TimeSplitters: Pilipalimainen, mutta viihdyttävä FPS. Multiplayer on etenkin hauskaa, jos tässäkin yhteydessä arkaaiselle kasalle paskaa nimeltä PS2 jaksaa hommata täysin epälegitiimin multitapin.

• Twinkle Star Sprites; La Petite Princesse: Hyvä alku SNK:n moe moe-sielunmyymiselle. Ei yhtä hauskaa pelattavaa kuin Touhou 9, mutta ainakin sisältää mieshahmojakin.