Ero sivun ”Playstation Vita” versioiden välillä

Versio 17. elokuuta 2015 kello 13.16

Hardwareltaan jees, kirjastoltaan kuppainen kannettava. On harmi, että Sony heitti alustan bussin alle, koska sillä oli potentiaalia kunnon seuraajaksi PSP:lle.

• Corpse Party; Book of Shadows: Tylsä ja epäomintakeinen kauhu-VN, jota on höystetty hajottavalla ADV -pakkopullahaahuilulla. Plus, it's gay.

• Danganronpa; Trigger Happy Havoc: Juoneltaan ja tapahtumiltaan taattua "Siistiä? Noloa?" -menoa sisältävä köyhän miehen Phoenix Wright. Animekliseet ynnä lukuisat överiksi vedetyt eli ärsyttävät hahmot eivät todellakaan toimi kauhuelementtien ja prameilevan psykologiajauhannan kanssa. Väittelyosioiden viihdyttävyys ja hyvä presentaatio kuitenkin kannustavat jaksamaan loppuun, joka on yllättäen epätyydyttävä ihanan kornia finaaliargumenttia lukuun ottamatta. Läpipeluuarvoa antavat esine- ja unlockkauselementit ovat plussaa, mutta niistä huolimatta ei peliä kyllä jaksa pelata yhtä kertaa enempää.

• Danganronpa 2; Goodbye Despair: Hyvästit epätoivolle? You lie, sillä tämä peli on edeltäjästään aivan sikana kierrättävä, gameplayltaan kuppaantunut, hermoja raastavan hahmokatraan omaava ja juoneltaan typerryttävän typerä kasa kakkaa. Sen paras puoli onkin oikeasti hyviin peleihin, kuten Trio the Punch ja Zombie Nation, tehdyt viittaukset...

• Gravity Rush: Toimintaseikkailu, jonka kusee aksönin kömpelyys ja ympäristöjen ynnä vihollisten äärimmäinen tylsyys. Karsea kamera, kontrollit ja lock-onin puute kusevat koko pelin lisäksi myös sen ainoan siistin puolen, eli painovoiman säätelyn. Koko tarina tuntuu pelkältä filleriltä ja juoniosiot ovat näyttävyydestään huolimatta silkkaa tuubaa sisällöltään. Ainoa tekeleen oikeasti hyvä puoli on päähenkilö, joka on mahtava sekoitus synkistelyä sekä bimboutta ja on kaiken päälle gangurohtava!