Ero sivun ”Playstation 3” versioiden välillä

Versio 11. joulukuuta 2015 kello 23.22

Kirjastoltaan köyhän miehen Xbox 360, mutta hardware on yllättävän hyvää verrattuna aikasempiin pleikkareihin. Toisaalta niin pitäisikin five hundred-and-ninety-nine-US-dollarsin jälkeen. Ohjain on vielä syöpäisempi kuin PASkakkosessa, mutta sentään kestävämpi.

• Aquapazza: Pelattavuudeltaan yllättävän hyvä animemättöpeli. Rosterissa on käytetty turhan vähän tekijän eri franchiseja ja superien "monimutkainen input JA kaksi nappia"-logiikka on hanurista, tosin. Assistit ovat myös syöpää, which goes without saying.

• Arcana Heart 3: Rosteriltaan yksisukupuolinen ja muutenkin suht kuppainen, mutta mekaniikoiltaan ihan mielenkiintoinen animu-2D-tappelu. Vaihteeksi kuitenkin komborunkahtava, PAITSI TIETYSTI COMMAND GRABIEN SUHTEEN! Eli kiitti...ihan...vatusti!

• Blazblue: Hahmodesigniltaan sisarsarjaansa Guilty Gearia vähemmän offensiivisen sontainen, mutta gameplayltaan vielä köyhempi. Kombo-onanointi ja yliliikkuvuus ovat samaa tasoa kuin kaikissa muissakin animumätöissä, mutta peli nokittaa vielä melkoisen uniikeilla lisäkälleillä, kuten sillä, että blockstunnista voi heittää. Wii U:ta.

• Catherine: Gameplayltaan hauska, joskin turhan itseään toistava. Juoni on kuitenkin aikamoista "men are an expendable species"-paskaa, jonka takia lukuisat baarihaahuilut ovat suurilta osin perseestä kuuluvaa pakkopullaa. Yhdistyskavereitteni väärien mielikuvien ja provomanian huonon yhdistelmän takia oli pelin läpäiseminen erityisen nautinnollista, not. Multiplayer on kuitenkin harvinaisen hupaisaa.

• Ducktales Remastered: Läpäisty kavereiden kanssa. Melko turha päivitys, koska alkuperäinen peli on vanhentunut mainiosti. Presentaatio on WayForwardmaiseen tapaan hyvää, mutta geneeristä ja gameplay NESsin Ducktalessia. Rönsyilevä ruutudesign ei vakuuta ja juoniosiot ovat melkoisen turhia ei-nostalgiaonanoijille.

• Heavenly Sword: Teknisesti huono, gameplayltaan tylsä, hahmoiltaan hajottava ja juoneltaan itkettävän emodramaattinen hack-and-slash/shootter-kuppailu.

• Jojo's Bizarre Adventure All-Star Battle: Hidas, tönkkö, autokombon omaava ja muutenkin paska mättöpeli. Presentaatio auttaa jaksamaan hetken, muttei kauaa.

• King of Fighters XIII: Uudemmista mättöpeleistä paras, koska KOF, mutta aika turha, koska movelistit ovat aivan liian karsittuja ja aikaisemmista osista löytymättömiä hahmoja on ruhtinaalliset puolitoista kappaletta. Komborunkkausmittarimekaniikka on myös vehkeestä ja turhan monet hahmot näyttävät käyneen jonkun Street Fighter IV-mongoloidimasiinan läpi. Etenkin Akuma-Ryo on urusan. Soundtrack on sentään SNKmaisen mässy ja EX-liikkeet toki jees.

• Nitroplus Blasterz: Heroines Infinite Duel: Modimainen väännös Aquapazzasta vielä yksisukupuolisemmalla ja muutenkin huonommalla rosterilla -- etenkin vierailevat tähdet ovat Smash Bros -tasoa -- sekä vielä sekasortoisemmilla assisteilla. Kuraa, kaiken kaikkiaan. Jopa Nitro Royale on parempaa.

• Persona 4 Arena: Mekaniikoiltaan luultavasti hirvein pelaamani 2D-mättöpeli. Munapystyrushdownpainotteisuus ja yltiötehokkaat puolustusmanööverit tarjoavat pelattavuudelle the worst of both worlds, jonka lisäksi on mukana aivan liikaa animumätöille perinteistä ylimääräistä säätöä kaiken maailman awakening-, stand- ym. tuuban muodossa. Presentaatio on myös aika kökköä; etenkin vektoriväritetyt pelaajahahmot ovat masentavaa katsottavaa. Se, että rosterissa on Chie sekä Kanji vain korostaa kurjuutta.

• PlayStation All-Stars Battle Royale: Teknisesti, presentaatioltaan, rosteriltaan ja gameplayltaan tyrmistyttävän köyhä kökkerö. Ainoa pelin korkeatasoinen asia on sen harrastaman Smash Bros.-plagioinnin määrä.

• Puyo Puyo Tetris: Kaksi kakkaa pelisarjaa kohtaa todella halvalla presentaatiolla ja turhilla ynnä toimimattomilla miksausclusterfuck -moodeilla varustetussa kasassa paskaa.

• Skullgirls: Presentaatioltaan omaperäinen, muttei hyvä, mekaniikoiltaan mielikuvituksetonta normikombo-onanointia ja hahmodesigneiltaan epävakuuttava sekä yksi(suku)puolinen. Aika indiemättöpeli, siis.

• Street Fighter IV: Street Fighter II all over again, sekä pelin paskuudessa että ylirunkkauksen määrässä. Myös uusi grafiikkatyyli ja hahmot ovat vatsaa vääntäviä. Miljoonat iteraatiot eivät auta, kun gameplay on lähtökohtaisesti kasa lannoitetta.

• Soul Calibur V: Turha, koska rosterin uudistus on puolivillainen, uudet hahmot suht hanurista ja move-listejä on poistettu. Myös Ivyn hinkkien kasvaminen on tässä tittelissä anteeksiantamattomasti komborikottu.

• Under Night In Birth: Melty Blood ilman hyvää rosteria, eli offensiivista pastaa.