Switch

Perusidealtaan jees ja HYPE-hyväksytty, mutta Wii U:n jälkeen uskoni tämän alustan tulevaan kirjastoon on "now plain zero". Bayonetta 3:n julkistaminen onneksi sinetöi sen, etten tätä enkä mitään muutakaan Nintendon rakkinetta enää hanki.

• ARMS: Kekseliäs väännös nyrkkeily- ja mättöpeleistä. Lokaali moninpeli nelinpelimahdollisuuksinen on parhautta, mutta sisältöä on toistaiseksi turhan vähän, vaikka hahmot ja ruudut ovatkin laadukkaita ja vaihtelevia. Silti viihdyttävämpi jo tässä vaiheessa kuin Smash Bros. tai Splatoon. Isoin miinus on se, ettei kontrolleja voi uudelleenjärjestellä, eli kiitti vatusti blokista L3:ssa. Myös hahmovalintateeman Tarzan Boymaisuus ärsyttää enemmän kuin pitäisi.

• Fire Emblem Warriors: Nokitettu Hyrule Warriors, eli peruspelattavuudeltaan mainio, mutta muuten kuppainen tekele. Rosteri on 30-luvun Saksaa eli sisältää aivan liikaa suosittua kuraa (vaikkei onneksi Ikea ja Royta) ja valtaosan sisällöstä koostava tehtävämoodi on taas täynnä ranking-paskaa. Iänikuinen K.O.-inflaatio ja yltiöpitkät supercinematiikat puskivat gonahdukseni Warriors-sarjaan jo kriittisen pisteeseen tätä tekelettä testatessa.

• Legend of Zelda; Breath of the Wild, The: Maailmaltaan eläväinen ja näyttävä sekä pelattavuudeltaan edelleen edeltäjistään parantava lukuun ottamatta nappiähkyä ja sekavaa käyttöliittymää. Valitettavasti shrinet, dungeonit ja pomot ovat sekä epämielenkiintoisia että itseään toistavia ynnä juoni ja hahmot kuivia, joten runsaasta määrästä sisältöä huolimatta ei mikään ole niin mieleenpainuvaa kuin sarjan parhaissa osissa. Varsinkin typerryttävän kengännauhamainen loppu jättää paskan maun suuhun, kuten myös Nintendon äärimmäisen kyyninen Wii U-version kastroiminen, jotta se ei olisi Switch-versiota parempi. Loppuarvosanaksi siis "ei 10/10".