Super Nintendo Entertainment System

HypeWiki
Versio hetkellä 4. helmikuuta 2014 kello 20.47 – tehnyt Kurpitsa (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Aika kovaa kamaa, kuten kilpakumppaninsa Genesiskin. SNESsin lippulaivapelit ovat kuitenkin mielestäni hieman Segan alustaa kovempaa kamaa, koska Nintendo. *Actraiser: Mielenkiin...)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aika kovaa kamaa, kuten kilpakumppaninsa Genesiskin. SNESsin lippulaivapelit ovat kuitenkin mielestäni hieman Segan alustaa kovempaa kamaa, koska Nintendo.

  • Actraiser: Mielenkiintoinen platformer/straregiapelihybridi. Stragiakohdat ovat mainioita, actionkohdat eivät niinkään, koska päähahmo on ihan jumalaton köntys. Raamatullinen teema ei kovasti kiihota.
  • Addams Family: Erinomainen seikkailupeliplatformer. Kiitettävän kokoinen ja sopivan vaikea. Musiikki on hyvää, mutta äänet ovat aika hajottavia, etenkin hyvin paljon kuultu lämänottotehoste.
  • Aladdin: Presentaatioltaan erinomainen mutta gameplayltaan täysin geneerinen lisenssiplatformer. Lyhyt ja helppo.
  • Asterix & Obelix: Melko kökkö platformeri, yllättäen. God soundtrack ja co-op-kaksinpeli ovat kuitenkin isot plussat.


  • Battletoads and Double Dragon - The Ultimate Team: Hauska, monipuolinen ja sopivan haastava beat-em-up. Valitettavasti Battletoadsmainen sudden gameplay change-avaruusräiskintäkenttä on paskaa ja törkeän vaikea muuhun peliin verrattuna.

Battletoads in Battlemaniacs: Tönkkö ja mahdoton beat-em-up. Rollercoaster-kenttää ei pääse edes save stateja runkkaamalla, joten fuck you very much, Rare.

  • Bishoujo Wrestler Retsuden: Mielenkiintoinen mutta japania osaamattomalle aika käsittämätön naiswrestlermanagerointipeli.


  • Chrono Trigger: Gameplayltaan keskivertoa JRPG:tä parempi, mutta pacingiltään ja juoneltaan shaibaa. Eli, wait for it...YLIRUNKATTUA PASKAA!!!
  • Claymates: Graafiselta tyyliltään ja gameplayltaan hauska ja omaperäinen platformer. Kenttien väliset puzzleosiot ovat etenkin lopussa todella hajottavia. Soundtrack on ihanan söpö ja pirteä.
  • Contra 3: The Alien Wars: Vaihteleva ja intensiivinen, mutta vihollisen hipaisun tappavuus pilaa edelleen paljon. Top-down-osiot ovat myös hanurista.
  • Cool Spot: Huvittavan korni ja ihan viihdyttävä platformer. Tommy Tallaricon about ainoa hyvä soundtrack.


  • Deae Tonosama Appare Ichiban: Ensimmäinen koskaan pelaamani bakage. Toimiva Pocky & Rocky-klooni ja esikuvaansa onneksi helpompi.
  • Donald Duck in Maui Mallard: Presentaatioltaan erinomainen, gameplayltaan köyhä. Eli aika perinteinen SNES-lisenssipeli.
  • Donald Duck Mahou no Boushi: Alkupuolella hyvin vaihteleva, loppupuolella perinteisemmäksi jumahtava platformer. Ihan hyvä, etenkin Maui Mallardiin verratessa.
  • Donkey Kong Country: Hyvä mutta epätasainen ja hieman tönkkö.
  • Donkey Kong Country 2: Erinomainen jatko-osa, joka tekee, kuten niiden pitää, eli parantaa ekan osan jokaista osa-aluetta. Muutamat loppupään kentät ovat kuitenkin todella perseestä, etenkin ripuliracetusruutu.
  • Donkey Kong Country 3: Sieluton ja designiltään edeltäjiään paljon köyhempi.
  • Double Dragon V - The Shadow Falls: Jopa minun makuuni liian kusoge mättöpeli. Ja se on jo jotain.
  • Dragon View: Geneerinen action-roolipeli. En muista tästä paljoa mitään, vaikka joskus vähemmän nirsoina aikoinani sen läpi vedinkin.


  • Earthbound: Yksi harvoista hyvistä JRPG:istä, lähinnä kiitos huumorin ja maailman. Loppuosio on myös omaa luokkaansa.
  • Earthworm Jim: Olisi erinomainen peli, ellei sitä yhtä infernaalisen pitkää vesikuplakohtaa olisi olemassa. Pelin soundtrack on varmasti koomisin sellainen koskaan missä tahansa populaarikulttuurituotteessa.
  • Earthworm Jim 2: Ykkösosaa paljon paskempi kiitos huonomman ruutudesignin ja karseiden välikenttien. Soundtrack on myös masentavan lattea ykköseen verrattuna.
  • Eek! The Cat: Infernaalisen vaikea ja ohjattavuus on paskaa. Ainakin omaperäinen...vai onko? Gameplay on suora kopio DOS-pelistä Sleepwalker. Soundtrack on tosin upea.
  • Emerald Dragon: Tylsä ja laimea JRPG. Premissi ja mättösysteemi on ihan OK, mutta muuten peli on kovin kuiva.


  • Famicom Bunko - Hajimari no Mori: Hauska ADV-peli nuoren japanilaispojan kesälomasta. Sydäntälämmittävä kielimuuristakin huolimatta.
  • Famicom Tantei Club Part II: ENHANCED REMAKE ja hyvä sellainen. Päivitys on joka osa-alueella onnistunut ja alkuperäisen tekeleen heikko sokkelo-osio on poistettu.




  • Super Adventure Island: NES-pelejä paljon kiihottavampi, kiitos mainion presentaation ja soundtrackin. Hieman liian vaikea, mutta voitettavissa.