Gamecube
HypeWiki
Versio hetkellä 20. joulukuuta 2013 kello 13.22 – tehnyt Kurpitsa (keskustelu | muokkaukset)
Gamecuben huono menestys on yksi konsolimaailman oikeusmurhia, etenkin verrattuna kilpailijoitensa laatuun. Gamecuben kirjastossa on suhteellisen monta suosikkipeliäni sekä myös kaikkien aikojen lempipelini.
- Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean: JRG, jonka juonen ja gameplayn yhteissumma on yksi genren korkeimmista. Uniikki tapa tuoda pelaaja osaksi pelimaailmaa on hieno ja peli sisältää ehkä eeppisimmän peliplottwistin koskaan, mutta myös gameplay etenkin taisteluissa on sekä hauskaa että erittäin omaperäistä. Peliä haittaa ainoastaan vino pino missattavia esineitä. Ihmiset ulisevat enkkuversion huonosta ääninäyttelystä, mutta minä en.
- Baten Kaitos Origins: Eternal Wingisin jatko-osa on prequel, joka on kaikilla osa-alueiltaan ykköstä hyvin paljon heikompi. Miltei paska peli.
- Beach Spikers: Ihan hauskaa arcade-volleyballia. Valitettavasti koko pelin rosteri muodostuu headswappimuijista.
- Black & Bruised: Hupaisa arcade-nyrkkeilypeli asemekaniikalla ja eksentrisellä rosterilla.
- Bloody Roar: Primal Fury: 3D-mättöpeliksi ihan hyvä tekele. Elukaksimuuttumismekaniikka tuo peliin huomattavasti lisää syvyyttä ja hupia.
- BMX XXX: On sääli, että yksi harvoista konsolierogeistä on välineurheilustunttigenreä, josta en pidä pätkääkään. Onneksi pehmolernon voi unlockata koodeilla.
- Cel Damage: Hauska, kirjaimellisesti piirrettymäinen ajotaistelupeli. Rosteri, kentät ja aseet ovat kaikki hupaisia, ja taunttinappi on hyvä tapa hajottaa vastustajia vaikka pelissä ottaisi turpaan.
- Chibi-robo!: Söpö, omaperäinen ja hauska 3D-platformerinkaltainen. Sytkärin kokoisen siivoojarobotin seikkailut sisältävät yllättävänkin aikuismaista juonikuviota, kuten tällaisiin peleihin kuuluu. Hahmot ovat sympaattisia ja tykättäviä, myös äänetön protagonisti.