Arvostelut: PS4 ja Xbox One

PS4

• Assassin's Creed IV: Black Flag – Merirosvous on hauskaa, Assassin's Creed -osuudet eivät. Tsiljoonas jonkun henkilön piilosta seuraamiseen perustuva tehtävä sai lärvin hajoamaan lopullisesti.
• The Binding of Isaac: Rebirth – Sinänsä ihan hupaisa roguelike-twin stick shooter, mutta grafiikka on flashpelimäistä oksennusta ja runsas kakka- ja meemihuumori on peli-intoa tuhoavan myötähävettävää.
• Bloodborne – Gameplay on hyvää hack & slashia, mutta peli on täynnä Souls-peleille tyypillistä käyttäjäepäystävällisyyttä ja epäselvyyttä, eli jos pidät niistä, pidät myöskin tästä (itse en). Eksekuusöniä kusevat lisäksi kuolemaa seuraavat Gran Turismo 5 -tason latausajat. From Softwaren paras peli on edelleen Metal Wolf Chaos.
• Contrast – Noir-teemaltaan ja konseptiltaan omaperäinen, mutta valitettavasti todella köyhästi toteutettu ja buginen 3D-platformer.
• Destiny – Helvetisti grindausta, Haloon verrattuna tylsät ja steriilit hahmo- ja vihollisdesignit sekä gameplay ja DLC-kusetuksen takia myös sika vähän sisältöä, eli paskaa. Bungie's destined just to die.
• Driveclub – Lussua kamaa, Forza Horizon 2 on parempi.
• inFamous First Light – Itsenäinen spinoff-DLC, joka parantaa emopelinsä gameplayta mm. uudella melee-systeemillä. Sisältöä on vain muutamaksi tunniksi, mutta filleriä tai hajottavia/huonoja kohtia ei ole mukana, joten koko roskan pelaa sujuvasti ja nautittavasti läpi.
• inFamous Second Son – Hyvä supersankarisandboxpeli, jonka sisältö on kuitenkin turhan vähäistä ja itseään toistavaa. Juoni loppuu myöskin kuin seinään, vaikka päähenkilö Delsinillä – pelihistorian todennäköisesti ensimmäisellä ei-stereotyyppisellä intiaanihahmolla – onkin persoonallisuutta huomattavasti enemmän kuin kahden ekan pelin yrmynaama-Colella. Ei pärjää Sunset Overdrivelle, mutta on kuitenkin tähän mennessä ainut vähänkään hyvä PS4-exclusive.
• Killzone Shadow Fall – Tylsä ja geneerinen FPS, joka sisältää respawnaavia vihollisia. Ihan paska peli siis.
• Mercenary Kings – Grafiikkatyyliltään hirvittävä, kontrolleiltaan surkea ja kaiken lisäksi farmausta ja respawnaavia vihollisia sisältävä Metal Slug -pastissi.
• Middle-Earth: Shadow of Mordor – Assassin's Creedin inspiroima, mutta esikuvaansa parempi peli, jonka merkittävin ja hauskin oma mekaniikka on örkkiarmeijan hierarkian manipulointi kapteeneja tappamalla. Vaikka Tolkien-universumi kiinnostaakin itseäni vähemmän kuin kilo paskaa, onnistui Shadow of Mordor kuitenkin koukuttamaan noin kymmeneksi tunniksi. Örkkikapteenien saapumista höystävät ja taistelun flow'ta katkovat CINEMAATTISET repliikit taas onnistuivat pidemmän päälle ärsyttämään kunnolla, vaikka eri repliikkejä onkin kiitettävä määrä. Gameplayn kannalta pahempaa on taistelujen clusterfuckahtavuus ja kontrollien epätarkkuus: ragequittaus tapahtui, kun kuolema oli saapunut useamman kerran päähenkilön lyötyä väärää jätkää.
• OlliOlli – Hupaisa ja hullun vaikea 2D-skeittipeli, joka on kuitenkin jatko-osan myötä aika obsolete.
• OlliOlli 2: Welcome to Olliwood – Samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta kaikkea on enemmän ja paremmin toteutettuna.
• Pinball Arcade – Oikeita flippereitä simuloituna. Ihan paras peli siis.
• Peggle 2 – Gameplayltaan addiktiivinen ja viihdyttävä kasuaalipuzzlepeli. Huumori on kuitenkin melko myötähävettävää ja sisällön määrä suhteessa ykköseen vähäinen. DLC-kenttiä ja hahmoja on tietysti tarjolla, eli aika EA:ta.
• Pix the Cat – Käsittämätöntä potaskaa.
• Plants vs. Zombies: Garden Warfare – KasuaaliLYASTENshootteri on hyvää vaihtelua nykyajan myötähävettäviin militaristipelleilyihin verrattuna. Pelissä on jopa nykytrendin vastaisesti split screen, joka tosin on harmittavan rampautettu.
• Resogun – Hauska ja koukuttava Defenderin inspiroima 2D-räiskintä. Epälegitiimeihin ulinoihin rikkinäisyydestä kannattaa kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin partikkeliefektijauhantaan.
• Road Not Taken – Kts. Pix the Cat.
• Rogue Legacy – Varsinkin INDIE-PLATFORMERIKSI yllättävän koukuttava roguelikemainen peli. Päägimmickistä, eli siitä, että kuoleman jälkeen valittavat uudet sankarit ja sankarittaret ovat edellisen jälkeläisiä, ei ole kylläkään revitty kaikkea irti: nyt kyseessä on lähinnä hahmojen luonti randomisti satunnaisesti.
• Sleeping Dogs: Definitive Edition – Uusintaversion legitimiteetti on kyseenalainen, koska peli ei edellisenkään sukupolven konsoleilla ollut mikään graafinen mestariteos. DLC on kuitenkin levyllä mukana, mikä on aina ilahduttavaa. Peli itsessään on erinomainen martial arts -leffoista ammentava sandbox-peli. Hong Kong on lisäksi pelimaailmana kiinnostava ja todella alikäytetty: mieleen tulee tämän lisäksi vain Shenmue 2, eli hyvässä seurassa liikutaan. Valitettavan moni ei tainnut kuitenkaan käyttää rahojaan tähän, joten "jatko-osa" on PC:n free-to-pay-MMO (syöpä^2). Kiitti ihan vatusti. Lopuksi todettakoon vielä, että parempi kuin Watch Dogs.
• Thief – Huonosti toteutettu ja tekoälyn tyhmyyden vuoksi ylihelppo stealth-peli. Esikuvansa kanssa tällä remake-rävellyksellä ei siis ole juurikaan mitään tekemistä.
• Tower of Guns – Köyhä ja tylsä sattumanvaraisesti kenttänsä luova FPS-kökköily. Sentään kyseessä on indie-peli, joka ei ole platformer.
• Watch Dogs – Äärimmäisen keskinkertainen sandbox-stealthaus-peli. Sisältää yliannostuksen Ubisoftin liukuhihnasandbox-pelidesignia.

Xbox One

• Dead Rising 3 – Yllättävän siedettävä Dead Rising -peliksi, todennäköisesti koska Inafune ei ollut tekemässä sitä. Teknisesti kökkö ja muutenkin loppujen lopuksi vain Dead Rising -peli.
• Forza Horizon 2 – Forzan arcadempi spinoff on erittäin hyvää shittiä: ajotuntuma on kohdallaan ja sisältöä riittää. Tämän hetken paras PS4/Bone-exclusive.
• Forza Motorsport 5 – Parhaan autopelifranchisen viides osa on sisällöltään harmittavan karsittu neloseen verrattuna, todennäköisesti julkaisupelistatuksensa takia. Autojen suhteellinen vähyys ei sinänsä haittaa (vaikka DLC-autojen määrä onkin aika ärsyttävän suuri), koska autot on valittu hyvin, toisin kuin Gran Turismon kymmenet identtiset versiot samoista autoista. Ratojen vähyys alkaa tökkiä uramoodia pelattaessa, vaikka erityisen ripuleita ratoja ei mukana olekaan. Itse ajaminen on kuitenkin erinomaisesti toteutettu, ja kyseessä on yksi parhaista PS4/Bone-exclusiveista, jossa tekemistä riittää käytännössä kymmeniksi tunneiksi.
• Killer Instinct – Gameplayltaan yllättäen clusterfuck-komborunkkausta ja presentaatioltaan ryppyotsaisen EXTREEEEEEEEME. Hauskempaa pelattavaa kuitenkin kuin Under Night Abortionit, Guilty Gearit ja muut vastaavat syöpäpesäkkeet, kunhan pelaamiseen ei suhtaudu liian vakavasti. Plussaa ilmatorjunnan puuttumisesta.
• Ryse: Son of Rome – Hienon näköinen (vaikkei oo EDES 1080 PEE!!1) ja hupaisa beat-em-up, vaikkakin itseääntoistava: etenkin samojen QTE-teloitusanimaatioiden tekeminen samannäköisiin vihollisiin alkaa loppua kohden kyllästyttää. Uudelleenpeluuarvo nolla läpipeluun jälkeen.
• Screamride – Koukuttava ja omalaatuinen vuoristorata/tuhoamispeli. Rakennusten hajoamisfysiikat ovat varsin nautittavat.
• Sunset Overdrive – Omaperäinen, värikäs ja sulava sandbox-peli, jonka huumori on jopa osittain hauskaa. Myös soundtrack on aika Crazy Taxi -tasoa. Koska kyseessä on näinkin hyvä peli, tietysti myyntilukujen perusteella siitä on tulossa Xbonen Disaster: Day of Crisis.