Playstation 2

Hardwareltaan varmasti ripulein konsoli heti Xbox 360:n jälkeen, ja toisin kuin jälkimmäisessä, ei asiaan tullut ikinä parannusta. Myös ohjaimet ovat kestävyydeltään vessapaperin tasoa, mikä on kyllä sinänsä sopivaa, koska niitä käytetään paskan handlaamiseen. Pelejä riittää, hyviä pelejä ei, ainakaan sellaisia, joista ei ole parempia versioita muille alustoille. Onneksi arcade-portit ja parannetut versiot parista SNK:n jumalapelistä antavat ylimyydylle läjälle sontaa jotain oikeutusta.

• Ape Escape 3: Perinteinen 3D-platformeri huonolla kameralla. Eri kostyymit ovat siistejä ja sisältöä riittää, mutta muuten peli on aika "näitähän on 13 tusinassa"-tier. Juoniosiot ovat tuskallista seurattavaa.

• Capcom VS SNK 2: Presentaatioltaan erinomainen, mutta muuten liian Capcommainen, eli huonosti balansoitu, leijuvainen ja clusterfuckahtavan epäpelattava, sekä miltei puolet rosteristaan kuppaisiin SF II-hahmoihin tuhlaava. Huono gameplayta nokitetaan sillä, että liikkeiden prioriteetit ja hitboxit ovat päin persettä. Myös ripuleita mekaniikkoja riittää, malliesimerkkinä groovet ja OP ilmatorjunta.

• Dragon Quest VIII; Journey of the Cursed King: Presentaatioltaan hyvä, gameplayltaan Dragon Quest ja tekniseltä puoleltaan vakkari-PS2-peli. Eli karseaa jöötiä.

• Dynasty Warriors 5: Ihan hyvä hack-and-slash, kiitos lukuisten hahmojen, joilla on kaikilla oma juonimoodi. Tietysti redundantti ja XL-päivitys ei anna tekeleeseen mitään uutta siistiä.

• Fate Unlimited Codes: Karseinta komborunkkausta ever. Luviagelita on ainoa hyvä asia koko pelissä.

• Half-Life: Toimiva portti, mutta aikoinaan ekslusiivinen Decay-pelimoodi on ripulia eli legitimiteetti yhtä kuin nolla.

• Jaws Unleashed: OK ja omaperäinen kunnianosoitus alkuperäiselle leffalle, mutta en itse ainakaan halua pelata läskillä ihmissyöjähailla.

• King of Fighters 98, Ultimate Match: Paras mättöpeli ever. Gameplay on parhautta, miinus ilmatorjunta ja heittojen techaus, ja rosteri Ukko. Parasta pelissä on ehdottomasti superien huono prioriteetti ja invincibility framejen vähyys, jolloin sattumanvaraisten DM:ien hillotusheitto hyvin harvoin onnistuu, toisin kuin esim. myöhemmissä KOF:issa tai etenkin Street Fightereissa.

• King of Fighters 2002; Unlimited Match: Toiseksi paras 2D-mättöpeli ever made. Hahmoja ynnä kameoita on simona ja hyvä/huono-hahmo-ratio hyvin korkea, mutta ei American Sports-tiimiä, usean namiskan superit ja etenkin Vanessan kevyt DP ovat massiivisia miinuksia.

• King of Fighters; Maximum Impact Regulation A: Paras 3D-mättöpeli ever. Hahmoja on aika lailla ja gameplay hauskaa ja hektistä, vaikkakin liian komborunkkauspainotteista, kuten kaikissa kolmiulotteisissa mätistyksissä. Myös yksinpelimuotojen täydellinen karsiminen verrattuna pelin edellisiin osiin on hämmentävää.

• King of Fighters Neowave: Melko turha verrattuna edeltäjiinsä kiitos rosterin minimaalisen uudistamisen, mutta musaakit ja hahmotaide ovat kyllä huippuluokkaa.

• Melty Blood; Act Cadenza & Actress Again: Kaikki muu on hyvää paitsi komborunkkaus kertaa komborunkkaus-gameplay, eli pahimman sortin kasa shittiä.

• Namco X Capcom: Puuduttava ja pinnallinen TRPG ilman taktiikkaa. Retrohahmot ja fanservice ovat mahtavia, tosin, samoin kuin fanikäännöksen huonous. "YOU STUPID WHORE!!!".

• Neo Geo Battle Coliseum: Onks täs jotain LÄGIKENTTIÄ!? Israelia kiitos Xbox 360-version.

• Nobunaga's Ambition; Rise to Power: Vuoropohjainen strategia ilman moninpeliä, eli paskaa.

• Outlaw Tennis: Gameplayltaan pirun vaikea, mutta mielenkiintoisen rosteri ja paljon unlockattavaa. Ei Mario Tennis, mutta ihan hyvä jenkkimäisesti lievän myötähävettävä vaihtoehto.

• Outlaw Volleyball: Rosteriltaan muita sarjan osia köyhempi ja julkaisuaikanaan puhkikalutun lajinsa takia epämerkittävä tekele.

• Samurai Warriors: Tyydyttävä, mutta kitukasvuinen rosteri ja hajottavat linnakentät ovat nihkeitä. Haarautuvat juonet ovat sarjalle uniikki ja siisti ominaisuus.

• Samurai Warriors 2: Köyhä verrattuna 3:een eikä yhtä uniikki kuin ykkönen. Myös japanidubbivaihtoehto uupuu, eli aika paska.

• Shin Megami Tensei; Lucifer's Call: Presentaatioltaan ja gameplayltaan melko kuppainen, eli normi-JRPG. Tunnelma ja juoni ovat OK, mutta nekin ovat pitkälti vain köyhän miehen SMT 1-johdannaista. Mörköjen Pokemonmaiset mekaniikat ovat jees, mutta muuten sarjan ykköspeli on kaikin puolin parempi kuin tämä tekele.

• Shin Megami Tensei; Persona 3 FES: Paska gameplay, huono juoni, huonot hahmot. Junpei on ihan jees.

• Shin Megami Tensei; Persona 4: Pari god-tier-hahmoa social linkkeineen ei pysty hyvittämään ripulia gameplayta, hajottavaa pacingia ja köyhää juonta. Chie, Kanji ja Matsunaga ovat hyvä lohdutus kaiken kärvistelyn jälkeen, kuitenkin.

• Speed Racer: Mielenkiintoinen mekaniikoiltaan, rosteriltaan hupaisa ja presentaatioltaan siisti, mutta ohjaus on kuppaista, ratadesign mitäänsanomatonta ja koko touhu hyvin hiomatonta. Eli aika Gandhin F-Zero GX.

• Street Fighter EX3: Naurettavan hidas 3D-mättö, joka voisi olla lievästi viihdyttävä, jos valtaosaa rosterista ei oltaisi tuhlattu vanhoihin kehnoihin Street Fighter II-naamoihin.

• Street Fighter III; Third Strike: Gameplayltaan ja rosteriltaan melko paska mättöpeli, mutta silti paras Street Fighter. Mekaniikat ovat vehkeestä EX-hyökkäyksiä lukuun ottamatta ja kitukasvoinen hahmokatras on säälittävä head swappien ja iteraatioiden määrän huomioon ottaen. Toinen ilmiselvä esimerkki aikaisemmasta mättöpeliulostefetissistäni, siis. Graffat ovat sentään edelleen hienoja.

• Summer Heat Beach Volleyball: Passeli rantavolleyball-peli, jossa löytyy silmänruokaa kummankin sukupuolen edestä. Hahmot ovat aika standardimaisia, mutta ihan tyydyttäviä ja jonkin verran kustomoitaviakin.

• Tales of the Abyss: Tarinankerronnaltaan, designiltaan ja vaikeusastebalanssiltaan harvinaisen hajottava JRPG, jonka ainoa pidettävä puoli on päähenkilö, jota, kuten pelaajaakin, pannaan jatkuvasti perseeseen.

• TimeSplitters: Pilipalimainen, mutta viihdyttävä FPS. Multiplayer on etenkin hauskaa, jos tässäkin yhteydessä arkaaiselle kasalle paskaa nimeltä PS2 jaksaa hommata täysin epälegitiimin multitapin.

• Twinkle Star Sprites; La Petite Princesse: Edeltäjäänsä liian vähän uudistava, teknisesti edelleen dramaattinen lisämoeilu. Ei yhtä hauskaa pelattavaa kuin Touhou 9, mutta ainakin sisältää mieshahmojakin.