Ero sivun ”DOS” versioiden välillä

HypeWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rivi 1: Rivi 1:
 
DOS...parempi kuin Windows, ainakin pelialustana. Kultaisia muistoja riittää kuppasten shareware-tekeleiden pelaamisesta Anttilan kokoelma-CD:iltä...
 
DOS...parempi kuin Windows, ainakin pelialustana. Kultaisia muistoja riittää kuppasten shareware-tekeleiden pelaamisesta Anttilan kokoelma-CD:iltä...
 
*Ancient Domains of Mystery: Kakarana hinaamani, tavallaan siisti, mutta liian sattumanvarainen ja vaikea, kuten kaikki genrensä edustajat. Parempi kuin Nethack muttei yhtä hauska.
 
  
 
*Alley Cat: Alas! Veikeä hetken, mutta kyllästyminen iskee viimeistään sitten, kun eri ruudut on nähty. Eipä sillä mitään, sama juttu kuin monessa vanhassa arcade-pelissä.
 
*Alley Cat: Alas! Veikeä hetken, mutta kyllästyminen iskee viimeistään sitten, kun eri ruudut on nähty. Eipä sillä mitään, sama juttu kuin monessa vanhassa arcade-pelissä.
  
 
*Alter Ego: Mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta hieman hiomaton elämäsimulaattori. Hieman hermostuttava ja epäuskottava jossain skenaarioissaan ainakin minun kuivan elämänkokemukseni pohjalta.
 
*Alter Ego: Mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta hieman hiomaton elämäsimulaattori. Hieman hermostuttava ja epäuskottava jossain skenaarioissaan ainakin minun kuivan elämänkokemukseni pohjalta.
 +
 +
*'''Ancient Domains of Mystery''': Kakarana hinaamani, tavallaan siisti, mutta liian sattumanvarainen ja vaikea, kuten kaikki genrensä edustajat. Parempi kuin Nethack muttei yhtä hauska.
 +
 +
 +
*'''Commander Keen - Invasion of the Vorticons''': Eka episodi läpäisty. Useimpien PC-platformereiden tapaan köyhä, mutta jotain sisältää joitain hupaisia ideoita, kuten ekan episodin loppumätön.
 +
 +
*Commander Keen - Goodbye, Galaxy!: Graafisesti hieno mutta gameplayltaan samaa sekundaa kuin ekat kolme episodia. Soundtrack on ihan jees.
 +
 +
*Commander Keen - Aliens Ate My Babysitter!: Hmm, déjá vu.  Samaa näyttävää mutta unettavan keskinkertaista kamaa kun episodit 4-5.
 +
 +
 +
*''Day of the Tentace'': Suosikkini Lucasartsin seikkailupeleistä. Hahmot, presentaatio ja huumori on mahtavaa sekä puzzletkin suurimmaksi osaksi pääteltävissä. Aikamatkustusmekaniikka on hyvin siisti, vaikka menneisyysskenaario meneekin suurimmalta osalta ei-jenkkejä osittain ohi.
 +
 +
*'''Discworld''': Epälooginen, epäselvä ja epähauska. Osittain uskollinen lähdemateriaalille, siis.
 +
 +
*Doom 2; Hell on Earth: Varmaan edelleen paras sprite-pohjainen FPS, kiitos lukuisten vihollistyyppien, monster infightning-mekaniikan ja parhaan aseen ever, eli kaksipiippuisen haulikon.
 +
 +
*Duke Nukem: Kökkö Apogeen platformeri. Näitä riittää.
 +
 +
*''Duke Nukem 2'': Vähän vähemmän kökkö mutta silti huono Apogeen platformeri.
 +
 +
*Duke Nukem 3D: Viihdyttävä ja hauska, vaikka yksinpeliruutujen taso on hyvin vaihtelevaa, varsinkin nelosepisodissa. Jotkin fanikartat ovat melkoisen hienoja.

Versio 31. joulukuuta 2013 kello 14.44

DOS...parempi kuin Windows, ainakin pelialustana. Kultaisia muistoja riittää kuppasten shareware-tekeleiden pelaamisesta Anttilan kokoelma-CD:iltä...

  • Alley Cat: Alas! Veikeä hetken, mutta kyllästyminen iskee viimeistään sitten, kun eri ruudut on nähty. Eipä sillä mitään, sama juttu kuin monessa vanhassa arcade-pelissä.
  • Alter Ego: Mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta hieman hiomaton elämäsimulaattori. Hieman hermostuttava ja epäuskottava jossain skenaarioissaan ainakin minun kuivan elämänkokemukseni pohjalta.
  • Ancient Domains of Mystery: Kakarana hinaamani, tavallaan siisti, mutta liian sattumanvarainen ja vaikea, kuten kaikki genrensä edustajat. Parempi kuin Nethack muttei yhtä hauska.


  • Commander Keen - Invasion of the Vorticons: Eka episodi läpäisty. Useimpien PC-platformereiden tapaan köyhä, mutta jotain sisältää joitain hupaisia ideoita, kuten ekan episodin loppumätön.
  • Commander Keen - Goodbye, Galaxy!: Graafisesti hieno mutta gameplayltaan samaa sekundaa kuin ekat kolme episodia. Soundtrack on ihan jees.
  • Commander Keen - Aliens Ate My Babysitter!: Hmm, déjá vu. Samaa näyttävää mutta unettavan keskinkertaista kamaa kun episodit 4-5.


  • Day of the Tentace: Suosikkini Lucasartsin seikkailupeleistä. Hahmot, presentaatio ja huumori on mahtavaa sekä puzzletkin suurimmaksi osaksi pääteltävissä. Aikamatkustusmekaniikka on hyvin siisti, vaikka menneisyysskenaario meneekin suurimmalta osalta ei-jenkkejä osittain ohi.
  • Discworld: Epälooginen, epäselvä ja epähauska. Osittain uskollinen lähdemateriaalille, siis.
  • Doom 2; Hell on Earth: Varmaan edelleen paras sprite-pohjainen FPS, kiitos lukuisten vihollistyyppien, monster infightning-mekaniikan ja parhaan aseen ever, eli kaksipiippuisen haulikon.
  • Duke Nukem: Kökkö Apogeen platformeri. Näitä riittää.
  • Duke Nukem 2: Vähän vähemmän kökkö mutta silti huono Apogeen platformeri.
  • Duke Nukem 3D: Viihdyttävä ja hauska, vaikka yksinpeliruutujen taso on hyvin vaihtelevaa, varsinkin nelosepisodissa. Jotkin fanikartat ovat melkoisen hienoja.