DOS

DOS...parempi kuin Windows, ainakin pelialustana. Kultaisia muistoja riittää kuppasten shareware-tekeleiden pelaamisesta Anttilan kokoelma-CD:iltä...

• Alley Cat: Alas! Veikeä hetken, mutta kyllästyminen iskee viimeistään sitten, kun eri ruudut on nähty. Eipä sillä mitään, sama juttu kuin monessa vanhassa arcade-pelissä.

• Alter Ego: Mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta hieman hiomaton elämäsimulaattori. Hieman hermostuttava ja epäuskottava jossain skenaarioissaan ainakin minun kuivan elämänkokemukseni pohjalta.

• Ancient Domains of Mystery: Kakarana hinaamani, tavallaan siisti, mutta liian sattumanvarainen ja vaikea, kuten kaikki genrensä edustajat. Parempi kuin Nethack muttei yhtä hauska.

• Commander Keen - Invasion of the Vorticons: Eka episodi läpäisty. Useimpien PC-platformereiden tapaan köyhä, mutta jotain sisältää joitain hupaisia ideoita, kuten ekan episodin loppumätön.

• Commander Keen - Goodbye, Galaxy!: Graafisesti hieno mutta gameplayltaan samaa sekundaa kuin ekat kolme episodia. Soundtrack on ihan jees.

• Commander Keen - Aliens Ate My Babysitter!: Hmm, déjá vu. Samaa näyttävää mutta unettavan keskinkertaista kamaa kun episodit 4-5.

• Day of the Tentacle: Suosikkini Lucasartsin seikkailupeleistä. Hahmot, presentaatio ja huumori on mahtavaa sekä puzzletkin suurimmaksi osaksi pääteltävissä. Aikamatkustusmekaniikka on hyvin siisti, vaikka menneisyysskenaario meneekin suurimmalta osalta ei-jenkkejä osittain ohi.

• Discworld: Epälooginen, epäselvä ja epähauska. Osittain uskollinen lähdemateriaalille, siis.

• Doom 2; Hell on Earth: Varmaan edelleen paras sprite-pohjainen FPS, kiitos lukuisten vihollistyyppien, monster infightning-mekaniikan ja parhaan aseen ever, eli kaksipiippuisen haulikon.

• Duke Nukem: Kökkö Apogeen platformeri. Näitä riittää.

• Duke Nukem 2: Vähän vähemmän kökkö mutta silti huono Apogeen platformeri.

• Duke Nukem 3D: Viihdyttävä ja hauska, vaikka yksinpeliruutujen taso on hyvin vaihtelevaa, varsinkin nelosepisodissa. Jotkin fanikartat ovat melkoisen hienoja.

• Eric the Unready: Lempparini Legendin seikkailupeleistä, kiitos passelin huumorin, huvittavan soundtrackin ja meneteltävien puzzlejen.

• Fable: Kusoge-point-and-click. Sentään kauniin näköinen. Pisteet etenkin köyhästä lopusta.

• Frederik Pohl's Gateway: Passeli scifiseikkailu, kiitos hyvän tunnelman ja soundtrackin. Puzzlet ovat aika paksusuolipainotteisia ja pääpelialue turhan iso.

• Gateway II; Homeworld: Pelillisesti parempi mutta tunnelmaltaan ynnä juoneltaan ykkösosaa köyhempi. Ihan pelattava, etenkin jos eka osa iskee.

• Gobliiins: Hupaisa, erikoinen ja sopivan helppo point-and-click. Päähenkilöiden henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä revitään kaikki huumoriarvo.

• Hitchiker's Guide to the Galaxy, The: Karmeaa paskaa. Peli on lähinnä tekijöiden loputonta v*ttuilua pelaajalle. Tätä ylirunkkaavat varmaan samat "ihmiset" kuin kirjojakin.

• Hugo's House of Horrors: Köyhä ja unohdettava.

• Hugo 2: Whodunit?': "Whogivesashit?", koska huono peli.

• Hugo 3: Jungle of Doom: Samaa kamaa ja tasoa kuin edellisetkin osat.