Ero sivun ”Game Boy (Color)” versioiden välillä

Nykyinen versio 27. joulukuuta 2016 kello 21.45

Pelivalikoimaltaan laaja, mutta suht köyhä kannettava. Teknisesti myös aika tuubaa, etenkin alkuperäinen tiiliskivi, vaikka stereoääni on siisti ominaisuus.

• Bugs Bunny, The - Crazy Castle: Sarjan osien määrästä päätellen yliarvostetun franchisen ykkösosa. Kaikki on melko kauheaa, paitsi soundtrack. Päähahmovalinta on hyvä, sillä Vyäiski on tarpeeksi iso runkkari ansaitakseen pelissä väistämättä saamansa höykytyskimaran.

• Final Fantasy Adventure: Melko viihdyttävä vaikkakin palikkamainen action-RPG. Synkät ja dramaattiset juonikuviot yhdistettynä pilipaligraffoihin luovat tekeleeseen hupaisaa charmia. Apuri-NPC:t ovat myös mielenkiintoinen mauste pelattavuudelle. Hyvä perusta Secret of Manalle, siis. Loppu on kuitenkin turhan kitkerä, minimaalisella makeudella.

• Harvest Moon: Köyhän miehen versio SNES-originaalista, josta on poistettu tärkein mekaniikka, nimittäin naimisiin meno! Onneksi jonkin näköistä herutusmenoa kuitenkin löytyy. Hahmojen potretit ovat raudan huomioon ottaen ihan siistejä ja käännös karakteristisen karsea.

• James Bond 007: Hieman kankea, mutta vaihteleva ja mielenkiintoinen action-seikkailu, joka sekoittaa melko luontevasti elementtejä useista eri Bond-leffoista.

• Kaeru no Tame ni: Yllättävän viihdyttävä lite-action-RPG. Gameplay ja juoni ovat freesin simppeleitä ja kieli poskessa tehtyjä. Päädungeon kalutaan osissa pitkin koko peliä, joka on myös mielenkiintoinen elementti. Soundtrack on hyvä ja loppu melkoisen eeppinen. Yksi Game Boyn harvoista oikeasti hyvistä peleistä, siis.

• Kirby's Dreamland: Hyvin tehty, mutta ilman sarjan perinteistä kopiointimekaniikkaa melko geneerinen ja äärimmäisen lyhyt platformer.

• Legend of Zelda; Link's Awakening DX, The: Paras kannettava Zelda. Dungeonit ovat bosseja lukuun ottamatta aika mitäänsanomattomia, mutta tunnelma, hahmot ja juoni ovat kaikki ihastuttavia. Pelattavuus on muuten hyvää, paitsi että esineiden jatkuva ees taas mappaaminen napeille rupeaa pidemmän päälle ottamaan aivoon. Loppu on miellyttävän katkeranmakea.

• Legend of Zelda, Oracle of Ages+Oracle of Seasons, The: Passeleita, mutta Link's Awakeningiin verrattuna kuivia kopioita. Kummankaan pelin keskeiset mekaniikat eivät ole kovin kummoisia ja niiden linkityssysteemi on myös aika mielikuvituksettomasti käytetty. Hahmot ovat OK, mutta meininki muuten unohdettavaa ja pelattavuus more of the same.

• Mercenary Force: Omaperäinen shootteri, jossa PC koostuu neljän hahmon option-ryyppäästä. Eri hahmoja on viisi erilaista ja ne ovat melkoisen erilaisia. Tämä yhdistettynä pelin rahamekaniikkaan luo menoon mielenkiintoista strategista ulottuvuutta. Tekeleessä on myös kolme eri loppua, eli jälleenpeluuarvoa riittää. Sääli, että vaikeusastenamiska on koillisen kautta pohjoisessa.

• Mole Mania: Omintakeinen action-puzzlepeli, jonka maanallekaivautumismekaniikka herättää kysymyksen, miksei peli ole saanut jatko-osaa DS-linjan laitteille. Vaikeusastekurvi on passeli, pomomätöt siistejä ja Game Boy-peliksi on estetiikkakin melkoisen hurmaavaa. Itselleni peli oli kyllä alkupuolta lukuun ottamatta aivan mahdoton ilman läppäriä, mutta vika taitaa olla ensin mainitussa...

• Pokemon Red: Aikanaan mullistava ja erinomainen, mutta nykystandardeissa todella hidas, rikkinäinen ja muutenkin aivan liian arkaainen. Remake GBA:lle vei peliltä viimeisetkin legitimiteetin rippeet.

• Pokemon Silver: Oma suosikkini Pokemon-peleistä, lähinnä kiitos pelihistorian mahtavimman post game-twistin. Parantaa myös huomattavasti pelattavuutta ensimmäisiin peleihin verrattuna, mutta on kuitenkin edelleen suht köyhä tällä saralla.

• Shantae: Premissiltään ja hahmoiltaan siisti, mutta pelattavuudeltaan suhteellisen kökkö köyhän miehen Metroid. Transformaatiomekaniikka ja päähenkilö ketkutteiluineen kyllä kiihottavat.

• Super Mario Land: Estetiikaltaan outo mutta pelattavuudeltaan perinteistä Mariota, eli hyvää settiä. Pari shoot-em-up-osiota tarjoaa mukavaa vaihtelua ja soundtrack on virkistävä kummallisuudessaan.

• Super Mario Land 2: Ykkösosaa tönkömpi ja hitaampi, mutta melkoisen laaja Game Boy-peliksi. Omaa myös jonkin verran ekan SML:n piristävää hämäryyttä. Pelin vika maa tarjoaa kunnon Mickey Mania-vaikeusastepiikin.

• Super Mario Land 3 - Wario Land: Päähahmoaan ja power-uppeja lukuun ottamatta melkoisen samanlainen tekele kuin kakkonenkin, eli ei kovinkaan kummoinen. Salaisuuksia riittää tosin mukavasti.

• Tiny Toon Adventures - Bab's Big Break: Tuskallisen hidas platformer, mutta kenttädesigninsa ja ruudunkaluamiselementtiensä ansiosta ihan hyvää tekoa. Soundtrack on aika hupaisa ja NES-Tiny Toonsseja huomattavasti vähemmän offensiivinen.

• Wario Land 3: Hauska ja hyvä nokitus kakkoseen. Fyysiseen vahingonottoon perustuva actionpuzzle-meininki sopii Wariolle kuin nyrkki naamaan. Ruudut ja pulmat ovat vaihtelevia sekä huvittavia ja haastetta löytyy huolimatta siitä, ettei lihavalle anti-sankarillemme voi tehdä mitään.

• Who Framed Roger Rabbit: Toimiva seikkailupeli, joka sekoittaa hyvin pulmanratkaisua, tutkimista ja actionia. Valitettavasti päähenkilönä toimii LYASTEN käsikonsolille sopivasti titulaarinen piirretty jänis alkoholisoituneen etsiväidolimme Eddien sijaan.