Ero sivun ”Mega Drive” versioiden välillä
HypeWiki
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
| − | *Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta | + | *Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta usempaa pelattavaa hahmoa, jotka nekin on suureksi osaksi kustu esoteerisillä unlock-vaatimuksilla. |
| − | *Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä. Now with Tomas seal of approval. | + | *Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio ja hyvin omaperäinen versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä. Now with Tomas seal of approval. |
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
| − | *<u>Sonic the Hedgehog 2</u>: Sonicit eivät koskaan ole ollut kuppini teetä, ehkä kiitos sen, etten pelannu niitä ennen | + | *<u>Sonic the Hedgehog 2</u>: Sonicit eivät koskaan ole ollut kuppini teetä, ehkä kiitos sen, etten pelannu niitä ennen gonahtamistani 2D-platformereihin. Peli on kuitenkin ihan hyvä nokitus ykkösosaan huomattavasti paremmalla kenttädesignillaan ja olemassaolevalla, joskin köyhällä moninpelillään. Ainoastaan vika bossi on aikamoista potaskaa kiitos sormuspanttauksen ja disjointed hitboxien. |
*<u>Sonic the Hedgehog 3</u>: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia. | *<u>Sonic the Hedgehog 3</u>: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia. | ||
| − | *''Streets of Rage'': Siedettävä, mutta liian | + | *''Streets of Rage'': Siedettävä, mutta liian yksinkertainen beat-em-up. Jätetty kesken, koska toisella pelikerralla kanssapelaajani meni pääpahiksen nerokkaaseen "puhun hitaasti, jotta taot nappia tekstiä nopeuttaaksesi ja valitset väärän vaihtoehdon kysymykseeni"-schemeen, emmekä jaksaneet läpäistä rutikuivaa finaaliruutua kolmatta kertaa. |
| − | *Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava | + | *Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava ratkaisu. |
Versio 27. joulukuuta 2016 kello 20.03
Mainio konsoli, suurimmalta osin kiitos Segan tuotosten. Ainoa sen suurempi miinus on äänipiiri, joka potentiaalisesta mahtavuudestaan huolimatta aikaansaa liian usein Ablidmaista pilipalipotaskaa.
- Bare Knuckle 3: Redundantti köyhän miehen Streets of Rage 2, jonka jokainen osa-alue on edeltäjäänsä kuppaisempi lukuun ottamatta usempaa pelattavaa hahmoa, jotka nekin on suureksi osaksi kustu esoteerisillä unlock-vaatimuksilla.
- Dashin' Desperadoes: Data Eastin mainio ja hyvin omaperäinen versus-ravaus/platformer/collect-a-thon-sekasikiö, joka on etenkin kaksinpelillä aika hulvatonta settiä. Now with Tomas seal of approval.
- Gunstar Heroes: Erinomainen run-and-gun, jota on höystetty hupaisalla meleetaistelumekaniikalla. Ruutudesignit ovat yhtä kenttää lukuun ottamatta mainioita ja bossit myös. Ripulia on tosin se, että osa sisällöstä on saatavilla vain vaikeimmalla vaikeusasteella, jolla ei periaatesyistä pelata.
- Sonic the Hedgehog 2: Sonicit eivät koskaan ole ollut kuppini teetä, ehkä kiitos sen, etten pelannu niitä ennen gonahtamistani 2D-platformereihin. Peli on kuitenkin ihan hyvä nokitus ykkösosaan huomattavasti paremmalla kenttädesignillaan ja olemassaolevalla, joskin köyhällä moninpelillään. Ainoastaan vika bossi on aikamoista potaskaa kiitos sormuspanttauksen ja disjointed hitboxien.
- Sonic the Hedgehog 3: Kenttädesignit ovat hyviä ja Knucklessin runkkarius on huvittavaa. Pelistä tosin huomaa sen olevan keskeneräinen lyhyen keston ja edellä mainitun miekkosen turpaanvetomahdollisuuden puuttumisen takia.
- Streets of Rage: Siedettävä, mutta liian yksinkertainen beat-em-up. Jätetty kesken, koska toisella pelikerralla kanssapelaajani meni pääpahiksen nerokkaaseen "puhun hitaasti, jotta taot nappia tekstiä nopeuttaaksesi ja valitset väärän vaihtoehdon kysymykseeni"-schemeen, emmekä jaksaneet läpäistä rutikuivaa finaaliruutua kolmatta kertaa.
- Streets of Rage 2: Huomattavasti paranneltu jatko-osa. Movelistit, grafiikat sekä vihollis- että kenttädesign ovat hyviä ja soundtrack mainio. Valitettavasti vain yksi hahmoista osaa dashata, joka on melkoisen hajottava ratkaisu.
