Ero sivun ”Super Nintendo Entertainment System” versioiden välillä

Versio 4. helmikuuta 2014 kello 22.51

Aika kovaa kamaa, kuten kilpakumppaninsa Genesiskin. SNESsin lippulaivapelit ovat kuitenkin mielestäni hieman Segan alustaa kovempaa kamaa, koska Nintendo.

• Actraiser: Mielenkiintoinen platformer/straregiapelihybridi. Stragiakohdat ovat mainioita, actionkohdat eivät niinkään, koska päähahmo on ihan jumalaton köntys. Raamatullinen teema ei kovasti kiihota.

• Addams Family: Erinomainen seikkailupeliplatformer. Kiitettävän kokoinen ja sopivan vaikea. Musiikki on hyvää, mutta äänet ovat aika hajottavia, etenkin hyvin paljon kuultu lämänottotehoste.

• Aladdin: Presentaatioltaan erinomainen mutta gameplayltaan täysin geneerinen lisenssiplatformer. Lyhyt ja helppo.

• Asterix & Obelix: Melko kökkö platformeri, yllättäen. God soundtrack ja co-op-kaksinpeli ovat kuitenkin isot plussat.

• Battletoads and Double Dragon - The Ultimate Team: Hauska, monipuolinen ja sopivan haastava beat-em-up. Valitettavasti Battletoadsmainen sudden gameplay change-avaruusräiskintäkenttä on paskaa ja törkeän vaikea muuhun peliin verrattuna.

• Battletoads in Battlemaniacs: Tönkkö ja mahdoton beat-em-up. Rollercoaster-kenttää ei pääse edes save stateja runkkaamalla, joten fuck you very much, Rare.

• Biker Mice from Mars: Huvittava Rock and Roll Racing-klooni. Ulkoasu ja musiikki on hyvää ja gameplay kunnon Mario Karttia eli just jees.

• Bishoujo Wrestler Retsuden: Mielenkiintoinen mutta japania osaamattomalle aika käsittämätön naiswrestlermanagerointipeli.

• Chrono Trigger: Gameplayltaan keskivertoa JRPG:tä parempi, mutta pacingiltään ja juoneltaan shaibaa. Eli, wait for it...YLIRUNKATTUA PASKAA!!!

• Claymates: Graafiselta tyyliltään ja gameplayltaan hauska ja omaperäinen platformer. Kenttien väliset puzzleosiot ovat etenkin lopussa todella hajottavia. Soundtrack on ihanan söpö ja pirteä.

• Contra 3: The Alien Wars: Vaihteleva ja intensiivinen, mutta vihollisen hipaisun tappavuus pilaa edelleen paljon. Top-down-osiot ovat myös hanurista.

• Cool Spot: Huvittavan korni ja ihan viihdyttävä platformer. Tommy Tallaricon about ainoa hyvä soundtrack.

• Deae Tonosama Appare Ichiban: Ensimmäinen koskaan pelaamani bakage. Toimiva Pocky & Rocky-klooni ja esikuvaansa onneksi helpompi.

• Donald Duck in Maui Mallard: Presentaatioltaan erinomainen, gameplayltaan köyhä. Eli aika perinteinen SNES-lisenssipeli.

• Donald Duck Mahou no Boushi: Alkupuolella hyvin vaihteleva, loppupuolella perinteisemmäksi jymähtava platformer. Ihan hyvä, etenkin Maui Mallardiin verratessa.

• Donkey Kong Country: Hyvä mutta epätasainen ja hieman tönkkö.

• Donkey Kong Country 2: Erinomainen jatko-osa, joka tekee, kuten niiden pitää, eli parantaa ekan osan jokaista osa-aluetta. Muutamat loppupään kentät ovat kuitenkin todella perseestä, etenkin ripuliracetusruutu.

• Donkey Kong Country 3: Sieluton ja designiltään edeltäjiään paljon köyhempi.

• Double Dragon V - The Shadow Falls: Jopa minun makuuni liian kusoge mättöpeli. Ja se on jo jotain.

• Dragon View: Geneerinen action-roolipeli. En muista tästä paljoa mitään, vaikka joskus vähemmän nirsoina aikoinani sen läpi vedinkin.

• Earthbound: Yksi harvoista hyvistä JRPG:istä, lähinnä kiitos huumorin ja maailman. Loppuosio on myös omaa luokkaansa.

• Earthworm Jim: Olisi erinomainen peli, ellei sitä yhtä infernaalisen pitkää vesikuplakohtaa olisi olemassa. Pelin soundtrack on varmasti koomisin sellainen koskaan missä tahansa populaarikulttuurituotteessa.

• Earthworm Jim 2: Ykkösosaa paljon paskempi kiitos huonomman ruutudesignin ja karseiden välikenttien. Soundtrack on myös masentavan lattea ykköseen verrattuna.

• Eek! The Cat: Infernaalisen vaikea ja ohjattavuus on paskaa. Ainakin omaperäinen...vai onko? Gameplay on suora kopio DOS-pelistä Sleepwalker. Soundtrack on tosin upea.

• Emerald Dragon: Tylsä ja laimea JRPG. Premissi ja mättösysteemi on ihan OK, mutta muuten peli on kovin kuiva.

• Famicom Bunko - Hajimari no Mori: Hauska ADV-peli nuoren japanilaispojan kesälomasta. Sydäntälämmittävä kielimuuristakin huolimatta.

• Famicom Tantei Club Part II: ENHANCED REMAKE ja hyvä sellainen. Päivitys on joka osa-alueella onnistunut ja alkuperäisen tekeleen heikko sokkelo-osio on poistettu.

• Final Fantasy 4: Ehkä ainoa jotenkin hyvä Final Fantasy, vaikka gameplay on tavallisen ripulia. Juoni on aika hupaisaa potaskaa ja hahmot ovat jees, mutta pelin paras osa on tekijöiden hengausalueena toimiva salamesta.

• Final Fantasy 5: 3:sta otettu class-mekaniikka on mielenkiintoinen, mutta peli on kliseinen ja sieluton sekä gameplayltaan perinteinen JRPG.

• Final Fantasy 6: Ylirunkattua paskaa. Nuff said.

• Final Fight: Paska portti paskasta arcade-pelistä.

• Final Fight 2: Hidas ja täynnä ylikestäviä vihollisia eli pirun tylsä.

• Final Fight 3: Yksi aikansa parhaista beat-em-upeista. Gameplay on nopeaa, hahmot siistejä ja presentaatio hyvää. Tästä syystä Capcom varmaan haluaakin unohtaa koko pelin olemassaolon.

• Fire Emblem - Seisen no Keifu: Voisin kirjoittaa romaanin siitä, miksi tämä peli on hyvä. Ai niin, tein niin jo! Juoni, hahmot, tunnelma ja gameplay ovat katossa ja hahmojen paritusmekaniikka takaa läjöittän uudelleenpeluuarvoa. CelicexPatty 4ever!

• Fire Emblem - Thracia 776: Fire Emblemit ovat toistaiseksi sijoittuneet samaan maailmaan vain kahden pelin ajan, ja siksi tämä Seisen no Keifun aisapari on kauheaa tuhlausta. Juoni keskittyy Seisenin tylsimpään klikkiin, peli on infernaalisen vaikea ja epäreilu, hahmot suurimmaksi osaksi kuivia ja paperinohuita ja meno muutenkin todella epävaikuttavaa edelliseen osaan verrattuna. Autistipuristien runkkaama, kaiken lisäksi.

• Flintstones - The Treasure of Sierra Madrock: Mainio ja pakkaa mekaniikoillaan hieman sekoittava platformer. Ruudut ovat melko vaihtelevia ja vaikeusaste kohdallaan. Loppu on valitettavan antiklimaattinen, tosin. Hupaisaa etenkin kaksinpelillä.

• Ganbare Goemon: Liian vaikea mutta muuten erinomainen beat-em-up/platformer. Vaihtelua, minipelejä ja hämärää huumoria riittää ja soundtrack on yllättäen mahtava. Hey, no close-ups!

• Ganbare Goemon 2: Ykkösosaa huomattavasti kuivempi, melko tavallinen 2D-platformer. Presentaatio on kuitenkin erinomainen ja robottipomomätöt siistejä.

• Ganbare Goemon 3: Roolipelaamista ja platformeria sekoittava tekele. Mukavan omintakeinen kakkosen jälkeen, mutta hankala japania osaamattomalle.

• Ganbare Goemon 4: Paljon hiotumpi versio 2:sta. Ruudut ovat vaihtelevia ja soundtrack yltää miltei ykkösen tasolle. Jotkut pomomätöt ovat harvinaisen hanurista, tosin.

• Go Go! Ackman: Huonosti suunniteltu ja täysin eräoriginaali platformer. Pääpahiksen naurusample on kyllä mainio.

• Gouketuji Ichizoku: Power Instinct-sarjan eka osa on vielä aika mundaani Street Fighter II-kopio. Soundtrack on tosin sarjalle uskollisesti hieno.

• Harvest Moon: Genren luoja ja mukavan suoraviivainen, mutta hyvin pinnallinen myöhempiin osiin verrattuna.

• Heisei Shin Onigashima - Kouhen/Zenpen: Kaksiosainen prequel NES-pelille. Presentaatio on passelia, mutta vaihteeksi ilman japanintaitoja jäävät saadut kiksit vähäisiksi.

• Hook: Köyhä ja hidas lisenssiplatformeri...

• Hourai Gakuen no Bouken! - Tenkousei Scramble: Premissiltään mielenkiintoinen mutta perinteinen JRPG, eli paskaa.

• Illusion of Gaia: Raskastunnelmainen ja gameplayltaan hyvä action-RPG, mutta hieman liian vaikea ja juoneltaan aika tekotaiteellista paskaa.

• Jurassic Park: Mielenkiintoinen ja koukuttava mutta ilman läppäriä semimahdoton. Passwordin ja save-mahdollisuuden puuttuminen oli aikojaan syvältä ja poikittain.

• Killer Instinct: Kuiva ja varmaan ensimmäisiä comborunkkausmättöpelejä. Eli ei hyvä.

• Kirby Deluxe: Massiivinen ja mainio Kirby-läjä. Salaisuuksia riittää, eri pelit ovat tarpeeksi vaihtelevia ja minipelit hauskoja.

Krusty's Super Fun House: Huono platformausta ja Lemmings-apinointia. Kaksi miinusta ei tee tässä tapauksessa plussaa.

• Legend of Zelda - A Link to the Past: Ensimmäinen hyvä Zelda-peli. Pitkä ja täynnä löydettävää sekä tutkittavaa. Dungeonit ja NPC-interaktio eivät kuitenkaan ole vielä kovin korkealla tasolla.

• Lemmings 2 - The Tribes: Ykköstä huomattavasti parempi, kiitos runsaamman sisällön ja mielenkiintoisen klaani-mekaniikan. Kakarana jaksoin ihme kyllä vetää tämän läpi. Jokaisesta klaanista selvisi tasan se yksi sopuli.

• Lion King: Taas yksi gameplayltaan köyhä, presentaatioltaan hieno Disney-tekele.

• Lufia: Kuiva JRPG. Anteeksi tautologia.

• Lufia 2: Kts. yllä.

• Makeruna Makendou 2: Huvittavan hoopo mutta aika kauhea 2D-mättöpeli.

• Mario Paint: Monipuolinen ja viihdyttävä, mutta loppujen lopuksi aika rajoittunut multimedialaitos. Tätä oli hauska pelata joskus oikealla SNES-hiirellä.

• Mega Man X: Puhkinussittua formaattia tarpeeksi uudistava Mega Man-peli. Uusi graffatyyli on aika kuiva ja audiopuoli NES-pelejä huomattavasti huonompi.

• Mickey Mania: Presentaatiotaan upea ja gameplayltaan ihme kyllä toimiva platformer. Viimeisen kentän vikan osan vaikeusastepiikki on todella järkyttävä ja kusee pelistä aika paljon nautintoa.

• Mickey to Donald - Magical Adventure 3: Melko tavallinen SNES-platformer. Akun butt monkey-meininki on kyllä huvittavaa.

• Monstania: Harvinaisen köyhä TRPG. Sisältää antikommunistista propagandaakin!

• Mortal Kombat: Huono mutta hauska. Lyasten konsoli-meemin luoja, kaiken kukkuraksi.

• Mortal Kombat 2: Samaa köyhää mutta kiihottavaa settiä kuin 1.

• Mortal Kombat 3: Samaa köyhää mutta kiihottavaa settiä kuin 2.

• Nobunaga's Ambition: Viihdyttävä mutta designiltaan hieman arveluttava strategiapeli. HYPEssä pelistä pidetty liiga oli aika huvittava.

• Ogre Battle: Omaperäinen ja juoneltaan freesin olematon TRPG. Jotkin desing-ratkaisut ovat aika perseestä, mutta perusgameplay on hauskaa, vaikka itse pelasin peliä lähinnä istumalla lordillani beississä ja odottamalla, että viholliset juoksevat kaikki luokseni kuolemaan. Vika kenttä olikin sitten tällä menolla aika mukavaa menoa...

• Panel de Pon: Nintendo ainoa hyvä puzzlepelisarja onkin todella mainio. Söpö ulkoasu peittää alleen Demon's Souls-tason vaikeusasteen. Tästä syystä on peliä viihdyttävämpää pelata kaksinpelinä...paitsi vielä pelin CPU:takin pahempia ihmisiä vastaan.

• Ranma 1/2: Chougi Ranbu Hen: Siirapissa uitettu Street Fighter II-klooni. Grafiikat, musiikki ja roster ovat kaikki huonompia kuin Hard Battlessa, mutta gameplay sentään hieman syvällisempää.

• Ranma 1/2: Chounai Gekitou Hen: Street Fighter I-mäinen mättöpeli, eli huono. Hahmot ovat kyllä jees, kiitos lisenssin.

• Ranma 1/2; Hard Battle: Presentaatioltaan ja rosteriltaan siisti mutta gameplayltään liian yksinkertainen 2D-mättöpeli.

• Return of Double Dragon: Hyvä mutta hieman hidas ja selvästi rushattu beat-em-up.

• Rock and Roll Racing: Gameplayltaan mainio isometrinen ajopeli. Soundtrack on suppea mutta korkeatasoinen.

• Super Adventure Island: NES-pelejä paljon kiihottavampi, kiitos mainion presentaation ja soundtrackin. Hieman liian vaikea, mutta voitettavissa.