Ero sivun ”Pinball” versioiden välillä

HypeWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: Kolikkopelien tapaan harmittaa minua flipperien missaaminen niiden ollessa ei täysin kuolleita. Suolana haavoihin ei perusemulointi mahdollista pöytien uudelleen kokemisessa, mut...)
 
Rivi 22: Rivi 22:
 
*Escape from the Lost World: Ulkoasultaan siisti ja pöytäkoostumukseltaan siistimpi flipperi. Etenkin yläosan keskiramppi taitolaakeineen on mainio vaikkakin kovin vaikea.
 
*Escape from the Lost World: Ulkoasultaan siisti ja pöytäkoostumukseltaan siistimpi flipperi. Etenkin yläosan keskiramppi taitolaakeineen on mainio vaikkakin kovin vaikea.
  
 +
 +
*Fire Ball: Lempparini elektromekaanisista flippereistä kiitos keskikentän pyörteen ja nappuloiden sekä muutenkin hauskan pöytäkoostumuksen. Myös liikkuvat melat ovat uniikki lisä. Melkein yhtä hyvä kuin alkoholikaimansa, siis.
  
 
*Flash Gordon: Lisenssiltään ja pelattavuudeltaan plääh flipperi.
 
*Flash Gordon: Lisenssiltään ja pelattavuudeltaan plääh flipperi.

Versio 11. toukokuuta 2018 kello 14.08

Kolikkopelien tapaan harmittaa minua flipperien missaaminen niiden ollessa ei täysin kuolleita. Suolana haavoihin ei perusemulointi mahdollista pöytien uudelleen kokemisessa, mutta onneksi parin keräilijälafkan ansiosta on näitäkin tullut koettua myös nykyaikoina.


  • 300: Siksakkaavan sivuramppinsa ja taustalasin bonuspallojen takia keskivertoa hauskempi elektromekaaninen flipperi.


  • Banzai Run: Flipperi, jonka pöytäsuunnittelu on hyvää mutta perinteistä lukuun ottamatta vasemman alakimmottajan sisällä olevaa laukaisinta ja etenkin totta kai mahtavaa takalasilisäpelialuetta. Viimeksi mainittu saa pelaajan vuorovaikutuksen ulkopuolella olevine lisäalueineen pelaamisesta joskus turhankin monihavannoillista, mutta muuten meininki on hyvin mieleenpainuvaa kuivasta pöytäteemasta huolimatta. Kiitti myös vatusti testatun koneen "Extraballiudesta" eli armopallopalautuksen puutteesta.


  • Cannes: Vaihteeksi tylsä espanjalainen elektromekaaninen flipperi. Ei viihdytä edes kännis.
  • Contact: Kaksoismeloja lukuun ottamatta hyvä flipperi. Etenkin automaattiset alalaukaisimet yhdistettynä keskellä liikkuvaan maalitauluun ovat hauska elementti.


  • Dealer's Choice: Wanhaksi flipperiksi melko viihdyttävä yksilö, jossa onneksi kaksoismelat vain toisella puolella.
  • Doctor Who: Esteettisesti mainio flipperi hyvällä pallolukitus- ja moninpallomoodeilla, hupaisilla Dalek-mölinöillä ja totta kai maisterin bonuksella.
  • Dungeons & Dragons: Pöydältään tyydyttävä vaikkakin keskiosaltaan turhan autio flipperi. Pallon pelastaminen lisänapeilla on jopa hauska mekaniikka.


  • Escape from the Lost World: Ulkoasultaan siisti ja pöytäkoostumukseltaan siistimpi flipperi. Etenkin yläosan keskiramppi taitolaakeineen on mainio vaikkakin kovin vaikea.


  • Fire Ball: Lempparini elektromekaanisista flippereistä kiitos keskikentän pyörteen ja nappuloiden sekä muutenkin hauskan pöytäkoostumuksen. Myös liikkuvat melat ovat uniikki lisä. Melkein yhtä hyvä kuin alkoholikaimansa, siis.
  • Flash Gordon: Lisenssiltään ja pelattavuudeltaan plääh flipperi.
  • Flintstones, The: Pöytäkoostumukseltaan erinomainen flipperi: etenkin keilausalue ja siistit rampit jäävät mieleen. Valitettavasti lisenssi ja sitä kautta etenkin äänimaailma on PASKAAAAAA...!


  • Haunted House: Miniflipperillään ja kohotetulla lisäpelialueellaan potentiaalisesti viihdyttävä flipperi, joka on kuitenkin kustu ihan täysin kiitos hajottavan musiikin sekä etenkin tyystin epälegitiimin NAPPIÄHKYN. "Hajotus House", pikemminkin.
  • Heavy Metal Meltdown: Pöytäsuunnittelultaan sika kuiva flipperi perusturhilla lisänamiskoilla.


  • Jungle Lord: Perushyvä kaksiosainen flipperi. Sisältää hauskan miniflipperibonusalueen, jonka kanssa ei voi valitettavasti vuorovaikuttaa muuten kuin tuuppauksilla.


  • Motordome: Ramppiverkostoltaan jees mutta muuten krooh flipperi.


  • No Good Golfers: Pöytäsuunnittelultaan mainio flipperi: etenkin nousevat ja laskevat rampit ovat hupaisia. Myös keskikentällä pyörivä lattia-alue on hauska, vaikkei vaikuta pallon liikkeeseen yhtä dramaattisesti kuin Fireballin vastaava. Golf-premissiin peli suhtautuu myös sopivan anarkistisella huumorilla, vaikkakin ulkoasun pääosissa toimivat Tiku ja Taku -kopiot ovatkin aika ärsyttäviä, vaikkakin tarkoituksella. Säännöt ovat myös paikoitellen tavallistakin flipperiä esoteerisempiä.


  • Paragon: Graafisesti jees mutta pelattavuudeltaan aika mieleenpainumaton fantsuflipperi.
  • Pokerino: Suljettua pallontuuppausramppiaan lukuun ottamatta aika kuiva ylileveä flipperi.
  • Prospectors: Kuiva espanjalaisflipperi ärsyttävällä äänimaailmalla ja varmastikin luvattomilla Stan Laurel ja Oliver Hardy -hahmoilla.


  • Space Invaders: Kuiva ylileveä päytä, jonka viihdyttävin puoli on lähdemateriaalipelistä aika lailla poikkeavan karut taustagraffat.
  • Special Force: Graafisesti jees ja rampeiltaan hupaisa mutta premissiltään HYYRJÖ ja pelattavuudeltaan muutenkin kuiva flipperi turhalla lisänapilla.
  • Strato-Flite: Pelattavuudeltaan passeli mutta ulkoasultaan kuiva flipperi.
  • Strike Zone: Peruskuiva elektromekaaninen pöytä.


  • Time Line: Melko tavanomainen vanhan ajan flipperi sentään hauskalla miniflipperiosiolla.
  • Twilight Zone: Lisenssiään happoisuudessaan ja roinantäytteisessä suunnitelussaan mainiosti käyttävä sekä hyvin pelaava pöytä. Varsinkin mystisillä voimilla toimiva miniflipperikenttä on huvittava.


  • Vulcan: Vaihteeksi kuiva elektromekaaninen flipperi.


  • White Water: Pöytäkoostumukseltaan kaikin puolin hauska flipperi, jonka kohokohtana toimii ylämelalla tehtävät sivuramppilaakit ja pallolaukaisimen taitolaukaus. Erityismaininta myös siististä nimikyltistä.