Pinball

Kolikkopelien tapaan harmittaa minua flipperien missaaminen niiden ollessa ei täysin kuolleita. Suolana haavoihin ei perusemulointi mahdollista pöytien uudelleen kokemisessa, mutta onneksi parin keräilijälafkan ansiosta on näitäkin tullut koettua myös nykyaikoina.

• 300: Siksakkaavan sivuramppinsa ja taustalasin bonuspallojen takia keskivertoa hauskempi elektromekaaninen flipperi.

• Baby Pac-Man: Uniikki videopelin ja mekaanisen flipperin risteytys, jossa valitettavasti kumpikaan osa-alue ei ole kaksinen, lähinnä koska kyseessä on Pac-Man ja koska flipperipöytä on pieni ja sisällyksetön. Toivottavasti joku keksii vielä joskus tehdä vastaavanlaisen mutta paljon parannellumman vastineen laitteelle.

• Banzai Run: Flipperi, jonka pöytäsuunnittelu on hyvää mutta perinteistä lukuun ottamatta vasemman alakimmottajan sisällä olevaa laukaisinta ja etenkin totta kai mahtavaa takalasilisäpelialuetta. Viimeksi mainittu saa pelaajan vuorovaikutuksen ulkopuolella olevine lisäalueineen pelaamisesta joskus turhankin monihavannoillista, mutta muuten meininki on hyvin mieleenpainuvaa kuivasta pöytäteemasta huolimatta. Kiitti myös vatusti testatun koneen "Extraballiudesta" eli armopallopalautuksen puutteesta.

• Cannes: Vaihteeksi tylsä espanjalainen elektromekaaninen flipperi. Ei viihdytä edes kännis.

• Contact: Kaksoismeloja lukuun ottamatta hyvä flipperi. Etenkin automaattiset alalaukaisimet yhdistettynä keskellä liikkuvaan maalitauluun ovat hauska elementti.

• Dealer's Choice: Wanhaksi flipperiksi melko viihdyttävä yksilö, jossa onneksi kaksoismelat vain toisella puolella.

• Doctor Who: Esteettisesti mainio flipperi hyvällä pallolukitus- ja moninpallomoodeilla, hupaisilla Dalek-mölinöillä ja totta kai maisterin bonuksella.

• Dungeons & Dragons: Pöydältään tyydyttävä vaikkakin keskiosaltaan turhan autio flipperi. Pallon pelastaminen lisänapeilla on jopa hauska mekaniikka.

• Escape from the Lost World: Ulkoasultaan siisti ja pöytäkoostumukseltaan siistimpi flipperi. Etenkin yläosan keskiramppi taitolaakeineen on mainio vaikkakin kovin vaikea.

• Fire Ball: Lempparini elektromekaanisista flippereistä kiitos keskikentän pyörteen ja nappuloiden sekä muutenkin hauskan pöytäkoostumuksen. Myös liikkuvat melat ovat uniikki lisä. Melkein yhtä hyvä kuin alkoholikaimansa, siis.

• Fire Ball II: Tylsempi pöytä kuin edeltäjänsä, vaikkakin elektromekaniiseksi tekeleeksi silti suht viihdyttävä. Melojen välissä oleva palkki, jota voi tuuppia ylös napilla, on sentään hupaisa ja uniikki elementti.

• Flash Gordon: Lisenssiltään ja pelattavuudeltaan plääh flipperi.

• Flintstones, The: Pöytäkoostumukseltaan erinomainen flipperi: etenkin keilausalue ja siistit rampit jäävät mieleen. Valitettavasti lisenssi ja sitä kautta etenkin äänimaailma on PASKAAAAAA...! Move Your Car -kohtaus sentään melkein hyvittää kaiken.

• Haunted House: Miniflipperillään ja kohotetulla lisäpelialueellaan potentiaalisesti viihdyttävä flipperi, joka on kuitenkin kustu ihan täysin kiitos hajottavan musiikin sekä etenkin tyystin epälegitiimin NAPPIÄHKYN. "Hajotus House", pikemminkin.

• Heavy Metal Meltdown: Pöytäsuunnittelultaan sika kuiva flipperi perusturhilla lisänamiskoilla.

• Jungle Lord: Perushyvä kaksiosainen flipperi. Sisältää hauskan miniflipperibonusalueen, jonka kanssa ei voi valitettavasti vuorovaikuttaa muuten kuin tuuppauksilla.

• Motordome: Ramppiverkostoltaan jees mutta muuten krooh flipperi.

• Nip-It: Graafisesti jees mutta pelattavuudeltaan perustylsä elektromekaaninen tekele lukuun ottamatta liikkuvia meloja.

• No Good Golfers: Pöytäsuunnittelultaan mainio flipperi: etenkin nousevat ja laskevat rampit ovat hupaisia. Myös keskikentällä pyörivä lattia-alue on hauska, vaikkei vaikuta pallon liikkeeseen yhtä dramaattisesti kuin Fireballin vastaava. Golf-premissiin peli suhtautuu myös sopivan anarkistisella huumorilla, vaikkakin ulkoasun pääosissa toimivat Tiku ja Taku -kopiot ovatkin aika ärsyttäviä, vaikkakin tarkoituksella. Säännöt ovat myös paikoitellen tavallistakin flipperiä esoteerisempiä.

• Paragon: Graafisesti jees mutta pelattavuudeltaan aika mieleenpainumaton fantsuflipperi.

• Pokerino: Suljettua pallontuuppausramppiaan lukuun ottamatta aika kuiva ylileveä flipperi.

• Popeye: Hauska ylileveä pöytä siistillä kohotetulla kentällä, joka tosin peittää alleen turhan ison peli-alueen. Myös rampit ja laukaisijan yhteydessä pyörivä hilavitkutin on jees. Tekeleeseen kohdistettu irrationaalinen viha on siis vaihteeksi epäoiketettua.

• Prospectors: Kuiva espanjalaisflipperi ärsyttävällä äänimaailmalla ja varmastikin luvattomilla Stan Laurel ja Oliver Hardy -hahmoilla.

• Scared Stiff: "Whatever!" Tavoitteiltaan mukavan selkeä ja pöytäsuunnittelultaan tyydyttävä pöytä, vaikka ylikeskikentän laatikko viekin ehkä turhan paljon tilaa ja siten ahmii palloja. Lemppareihini pöydän totta kai kohottaa sen paras mahdollinen lisenssi: Elviran paasaus ja olemus huvittaa ankarasti, vaikka olen aidolla raudalla pelannut valitettavasti ainoastaan jostain syystä LYASTEN pelimuodolle säädettyä pöytää. No, taas yksi syy lisää olla anti-natalisti...

• Space Invaders: Kuiva ylileveä päytä, jonka viihdyttävin puoli on lähdemateriaalipelistä aika lailla poikkeavan karut taustagraffat.

• Special Force: Graafisesti jees ja rampeiltaan hupaisa mutta premissiltään HYYRJÖ ja pelattavuudeltaan muutenkin kuiva flipperi turhalla lisänapilla.

• Surf Champ: Perustylsä elektromekaaninen viritys.

• Strato-Flite: Pelattavuudeltaan passeli mutta ulkoasultaan kuiva flipperi.

• Strike Zone: Peruskuiva elektromekaaninen pöytä.

• Time Line: Melko tavanomainen vanhan ajan flipperi sentään hauskalla miniflipperiosiolla.

• Twilight Zone: Lisenssiään happoisuudessaan ja roinantäytteisessä suunnitelussaan mainiosti käyttävä sekä hyvin pelaava pöytä. Varsinkin mystisillä voimilla toimiva miniflipperikenttä on huvittava.

• Vulcan: Vaihteeksi kuiva elektromekaaninen flipperi.

• White Water: Pöytäkoostumukseltaan kaikin puolin hauska flipperi, jonka kohokohtana toimii ylämelalla tehtävät sivuramppilaakit ja pallolaukaisimen taitolaukaus. Erityismaininta myös siististä nimikyltistä.